Ayub 30
1 Tetapi kini aku diejek oleh orang yang lebih muda. Dahulu ayah mereka kupandang terlalu hina untuk menjaga dombaku bersama anjing gembala.
Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
2 Bagiku mereka tidak berguna karena sudah kehabisan tenaga.
Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
3 Mereka lapar dan menderita sekali, sehingga makan akar kering di gurun yang sunyi.
Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
4 Mereka mencabut belukar di padang belantara lalu memakan baik daun maupun akarnya.
Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
5 Mereka diusir dengan tengking seperti orang mengusir maling.
He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
6 Mereka tinggal di dalam gua-gua; lubang-lubang di dinding gunung menjadi rumah mereka.
He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
7 Di rimba mereka meraung-raung seperti binatang, berkelompok di bawah semak belukar di hutan.
Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
8 Mereka tak bernama dan tak berharga, orang-orang yang sudah dihalau dari negerinya.
Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
9 Sekarang mereka datang dan aku ditertawakannya; bagi mereka, aku ini lelucon belaka.
Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
10 Aku dipandang oleh mereka hina dan keji, bahkan mukaku mereka ludahi.
He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.
11 Karena Allah membuat aku lemah tidak berdaya, mereka melampiaskan amukan mereka.
Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.
12 Gerombolan itu menyerang aku dari depan, dan kejatuhanku mereka rencanakan.
Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.
13 Mereka memotong jalanku untuk membinasakan aku; tak seorang pun menghalangi ketika mereka menyerbu.
He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.
14 Bagaikan banjir mereka dobrak tembok pertahananku; beramai-ramai mereka datang menindih tubuhku.
He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.
15 Kedahsyatan meliputi diriku; bagaikan hembusan angin, harga diriku berlalu; bagaikan awan lewat, hilanglah kebahagiaanku.
Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.
16 Sekarang hampir matilah aku; tak ada keringanan bagi deritaku.
Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.
17 Pada waktu malam semua tulangku nyeri; rasa sakit yang menusuk tak kunjung berhenti.
Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.
18 Allah mencengkeram aku pada leher bajuku sehingga pakaianku menggelambir pada tubuhku.
Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.
19 Ke dalam lumpur aku dihempaskan-Nya, aku menjadi seperti sampah saja!
Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.
20 Aku berseru kepada-Mu, ya Allah, Kau tak memberi jawaban; bila aku berdoa, Kau tak memperhatikan.
Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
21 Engkau berlaku kejam terhadapku, Kautindas aku dengan seluruh kekuatan-Mu.
Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.
22 Engkau membiarkan angin melayangkan aku; dalam angin ribut Kauombang-ambingkan diriku.
Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.
23 Aku tahu, Kaubawa aku kepada alam kematian, tempat semua yang hidup dikumpulkan.
Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.
24 Mengapa Kau menyerang orang yang celaka, yang tak dapat berbuat apa pun kecuali mohon iba?
Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
25 Bukankah aku menangis bersama orang yang kesusahan, dan mengasihani orang yang berkekurangan?
Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
26 Aku mengharapkan bahagia dan terang, tapi kesukaran dan kegelapanlah yang datang.
Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
27 Aku terkoyak oleh duka dan nestapa; hari demi hari makin banyak yang kuderita.
Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
28 Di dalam kelam, tanpa cahaya, aku berkeliaran; aku berdiri di muka umum, minta pertolongan.
Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
29 Suaraku sedih penuh iba seperti tangis serigala dan burung unta.
Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
30 Kulitku menjadi hitam; tubuhku terbakar oleh demam.
Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.
31 Dahulu kudengar musik gembira, kini hanya ratapan tangis belaka.
Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.
