< Zsoltárok 49 >
1 Az éneklőmesternek, a Kóráh fiainak zsoltára. Halljátok meg ezt mind ti népek, figyeljetek mind ti, e világ lakói!
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
2 Akár közemberek fiai, akár főemberek fiai, együtt a gazdag és szegény.
sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
3 Az én szájam bölcsességet beszél, szívemnek elmélkedése tudomány.
Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
4 Példabeszédre hajtom fülemet, hárfaszóval nyitom meg mesémet.
Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
5 Miért féljek a gonoszság napjain, mikor nyomorgatóim bűne vesz körül,
Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
6 A kik gazdagságukban bíznak, és nagy vagyonukkal dicsekesznek?
He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
7 Senki sem válthatja meg atyjafiát, nem adhat érte váltságdíjat Istennek.
Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
8 Minthogy lelköknek váltsága drága, abba kell hagynia örökre;
Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
9 Még ha örökké élne is és nem látná meg a sírgödört.
että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
10 De meglátja! A bölcsek is meghalnak; együtt vész el bolond és ostoba, és gazdagságukat másoknak hagyják.
Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
11 Gondolatjok ez: az ő házok örökkévaló, lakóhelyeik nemzedékről-nemzedékre szállnak, nevöket hangoztatják a földön.
He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
12 Pedig az ember, még ha tisztességben van, sem marad meg; hasonlít a barmokhoz, a melyeket levágnak.
Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
13 Ez az ő sorsuk bolondság nékik; de azért gyönyörködnek szavokban az ő követőik. (Szela)
Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
14 Mint juhok, a Seolra vettetnek, a halál legelteti őket, és az igazak uralkodnak rajtok reggel; alakjokat elemészti a Seol, távol az ő lakásuktól. (Sheol )
Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol )
15 Csak Isten válthatja ki lelkemet a Seol kezéből, mikor az megragad engem. (Szela) (Sheol )
Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol )
16 Ne félj, ha valaki meggazdagszik, ha megöregbül házának dicsősége;
Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
17 Mert semmit sem vihet el magával, ha meghal; dicsősége nem száll le utána.
Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
18 Ha életében áldottnak vallja is magát, s ha dicsérnek is téged, hogy jól tettél magaddal:
Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
19 Mégis az ő atyáinak nemzetségéhez jut, a kik soha sem látnak világosságot.
täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
20 Az ember, még ha tisztességben van is, de nincs okossága: hasonlít a barmokhoz, a melyeket levágnak.
Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.