< Zsoltárok 49 >

1 Az éneklőmesternek, a Kóráh fiainak zsoltára. Halljátok meg ezt mind ti népek, figyeljetek mind ti, e világ lakói!
Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi. Kuulkaa tämä, kaikki kansat, ottakaa korviinne, maailman asukkaat kaikki,
2 Akár közemberek fiai, akár főemberek fiai, együtt a gazdag és szegény.
sekä alhaiset että ylhäiset, niin rikkaat kuin köyhät.
3 Az én szájam bölcsességet beszél, szívemnek elmélkedése tudomány.
Minun suuni puhuu viisautta, minun sydämeni ajatus on ymmärrystä.
4 Példabeszédre hajtom fülemet, hárfaszóval nyitom meg mesémet.
Minä kallistan korvani kuulemaan mietelauseita, minä selitän ongelmani kannelta soittaen.
5 Miért féljek a gonoszság napjain, mikor nyomorgatóim bűne vesz körül,
Miksi minä pelkäisin pahoina päivinä, kun minun vainoojani vääryys piirittää minut?
6 A kik gazdagságukban bíznak, és nagy vagyonukkal dicsekesznek?
He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan.
7 Senki sem válthatja meg atyjafiát, nem adhat érte váltságdíjat Istennek.
Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.
8 Minthogy lelköknek váltsága drága, abba kell hagynia örökre;
Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta,
9 Még ha örökké élne is és nem látná meg a sírgödört.
että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.
10 De meglátja! A bölcsek is meghalnak; együtt vész el bolond és ostoba, és gazdagságukat másoknak hagyják.
Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa.
11 Gondolatjok ez: az ő házok örökkévaló, lakóhelyeik nemzedékről-nemzedékre szállnak, nevöket hangoztatják a földön.
He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan.
12 Pedig az ember, még ha tisztességben van, sem marad meg; hasonlít a barmokhoz, a melyeket levágnak.
Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.
13 Ez az ő sorsuk bolondság nékik; de azért gyönyörködnek szavokban az ő követőik. (Szela)
Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa. (Sela)
14 Mint juhok, a Seolra vettetnek, a halál legelteti őket, és az igazak uralkodnak rajtok reggel; alakjokat elemészti a Seol, távol az ő lakásuktól. (Sheol h7585)
Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa. (Sheol h7585)
15 Csak Isten válthatja ki lelkemet a Seol kezéből, mikor az megragad engem. (Szela) (Sheol h7585)
Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (Sela) (Sheol h7585)
16 Ne félj, ha valaki meggazdagszik, ha megöregbül házának dicsősége;
Älä pelkää, jos joku rikastuu, jos hänen talonsa komeus karttuu.
17 Mert semmit sem vihet el magával, ha meghal; dicsősége nem száll le utána.
Sillä kuollessaan ei hän ota mitään mukaansa, eikä hänen komeutensa astu alas hänen jäljessänsä.
18 Ha életében áldottnak vallja is magát, s ha dicsérnek is téged, hogy jól tettél magaddal:
Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään siunatuksi, vaikka sinua ylistetään, kun vietät hyviä päiviä,
19 Mégis az ő atyáinak nemzetségéhez jut, a kik soha sem látnak világosságot.
täytyy sinun mennä isiesi suvun tykö, jotka eivät ikinä enää valoa näe.
20 Az ember, még ha tisztességben van is, de nincs okossága: hasonlít a barmokhoz, a melyeket levágnak.
Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat.

< Zsoltárok 49 >