Zsoltárok 69
1 A karmesternek. Liliomok szerint. Dávidtól. Segíts engem Isten, mert lélekig hatoltak a vizek.
Davidin Psalmi kukkasista, edelläveisaajalle. Jumala, auta minua; sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti.
2 Belesülyedtem a mélység iszapjába, s nincs megállhatás; bejutottam vizek mélyeibe és áradat sodort el engem.
Minä vajoon syvään mutaan, jossa ei pohjaa ole: minä olen tullut syviin vesiin, ja virta upottaa minun.
3 Elfáradtam kiáltásomban, kihevült a torkom, elepedtek szemeim, várván Istenemre.
Minä väsyn huutamisesta: minun kurkkuni kuivettuu: minun näkyni vaipuu, toivoissani minun Jumalani päälle.
4 Többen vannak fejem haj szálainál, kik ok nélkül gyülölöim, számosak a megsemmisítőim, kik hazugul ellenségeim; a mit el nem raboltam, azt kell megtérítenem.
Niitä on enempi kuin päässäni hiuksia, jotka ilman syytä minua vihaavat, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, ja minua hukuttavat, ovat väkevät: niitä täytyy minun maksaa, joita en minä ryövännyt.
5 Isten, te ismered oktalanságomat, és bűneim előtted nincsenek eltitkolva.
Jumala, sinäpä tiedät minun tyhmyyteni, ja minun rikokseni ei ole sinulta salatut.
6 Ne szégyenűljenek meg általam a téged remélők, Uram, Örökkévaló, seregek ura; ne piruljanak el általam a téged keresők, Izraél Istene.
Älä salli heitä häpiään tulla minun tähteni, jotka sinua odottavat, Herra, Herra Zebaot: älä anna heitä häväistä minun tähteni, jotka sinua etsivät, Israelin Jumala.
7 Mert éretted viseltem gyalázatot, boritotta szégyen arczomat;
Sillä sinun tähtes minä pilkkaa kärsin; minun kasvoni ovat täynnä häpiää.
8 elidegenítve lettem testvéreimnek, isméretlenné anyám fiainak.
Minä olen muukalaiseksi veljilleni tullut, ja oudoksi äitini lapsille.
9 Mert a házadért való buzgólkodás megemésztett engem, és gyalázóid gyalázásai én reám estek.
Sillä sinun huonees kiivaus syö minua: ja heidän pilkkansa, jotka sinua pilkkasivat, lankesi minun päälleni.
10 Bőjtben sírtam lelkemből, gyalázássá lett nekem;
Minä itkin ja paastosin hartaasti, ja minä pilkattiin päälliseksi.
11 öltözetemmé zsákot tettem: lettem nekik példabeszéddé.
Ja minä puin säkin ylleni, ja olin heille sananlaskuksi.
12 Szólnak rólam a kapuban ülők és a borivóknak danái.
Jotka portissa istuvat, ne minusta jaarittelevat, ja juodessansa he minusta lauleskelevat.
13 De én – hozzád van az imádságom, Örökkévaló, a kegy idején; Isten, nagy szeretetedben hallgass meg engem üdvöd igazságával.
Mutta minä rukoilen sinua, Herra, otollisella ajalla, Jumala, sinun suuren laupiutes puolesta: kuule minua sinun autuutes totuuden tähden.
14 Ments ki engem a sárból, s ne engedj elsülyednem; hadd menekülök meg gyűlölőimtől s vizek mélyeiből.
Pelasta minua loasta, etten minä vajoaisi; että minä pelastettaisiin vihollisistani ja syvistä vesistä.
15 Ne sodorjon el a viz áradata s ne nyeljen el a mélység, s ne zárja rám száját a verem.
Ettei vuo minua upottaisi ja syvyydet minua lainoaisi, eikä kaivon suu suljettaisi minun päälleni.
16 Hallgass meg, Örökkévaló, mert jó a szereteted, nagy irgalmad szerint fordulj hozzám.
Kuule minua, Herra; sillä sinun laupiutes on hyvä: käännä sinuas minun puoleeni, sinun suuren laupiutes tähden.
17 S ne rejtsd el arczodat szolgádtól; mert megszorultam, gyorsan hallgass meg.
Ja älä peitä kasvojas palvelialtas; sillä minä ahdistetaan: kuultele minua nopiasti.
18 Közeledj lelkemhez, váltsd meg azt, ellenségeim okából válts ki engem.
Lähene minun sieluani, ja lunasta häntä: minun vihollisteni tähden pelasta minua.
19 Te ismered gyalázatomat, szégyenemet és pirulásomat; előtted vannak mind a szorongatóim.
Sinäpä tiedät pilkkani, häpiäni ja häväistykseni: kaikki minun viholliseni ovat edessäs.
20 Gyalázat törte meg szívemet és sínylődtem; reméltem megszánást, de nincs, vigasztalókat, de nem találtam.
Pilkka särkee minun sydämeni ja vaivaa minua: minä odotan, jos joku armahtais, ja ei ole kenkään, ja lohduttajia, vaan en ketään löydä.
21 Étkemül adtak mérget és szomjamra itattak velem eczetet.
Ja he antoivat minulle sappea syödäkseni, ja etikkaa juodakseni minun janossani.
22 Legyen asztaluk előttük tőrré és a bátorságosaknak csapdává.
Heidän pöytänsä olkoon heille paulaksi, sekä kostoksi että lankeemiseksi.
23 Sötétűljenek el szemeik, hogy ne lássanak, és derekukat mindig tántorogtasd meg.
Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua.
24 Öntsd ki rájuk haragvásodat, és föllobbant haragod érje utól őket.
Vuodata närkästykses heidän päällensä, ja hirmuinen vihas käsittäköön heitä,
25 Legyen tanyájuk elpusztult, sátraikban ne legyen lakó.
Olkoon heidän huoneensa kylmillä; ja ei kenkään olko, joka heidän majassansa asuis.
26 Mert a kiket te megvertél, üldözték, és megöltjeid fájdalmáról beszélnek.
Sillä he vainoovat sitä, jota lyönyt olet, ja juttelevat niiden kipua, joita haavoittanut olet.
27 Tégy bűnt a bűnükre s ne jussanak be igazságodba.
Salli heitä langeta synnistä syntiin, ettei he tulisi sinun vanhurskautees.
28 Törültessenek ki az élők könyvéből és igazakkal együtt be ne irassanak.
Pyyhi heitä eläväin kirjasta, ettei he kirjoitettaisi vanhurskasten kanssa.
29 Én pedig szegény és szenvedő vagyok; segítséged, oh Isten, ótalmazzon engem.
Mutta minä olen raadollinen ja murheellinen: Jumala, sinun autuutes suojelkoon minua!
30 Hadd dicsérem Isten nevét énekkel és nagynak mondom őt hálaszóval,
Minä kiitän Jumalan nimeä veisuulla, ja suuresti ylistän häntä kiitoksella.
31 az jobban tetszik az Örökkévalónak ökörnél, szarvas-patás tuloknál.
Se kelpaa paremmin Herralle kuin härkä taikka mulli, jolla ovat sarvet ja sorkat.
32 Látták az alázatosak, örülnek; Istent keresők ti, éledjen föl szívetek!
Raadolliset näkevät sen ja iloitsevat, ja jotka Jumalaa etsivät, heidän sydämensä pitää elämän.
33 Mert hallgat a szűkölködőkre az Örökkévaló, s az ő foglyait nem vetette meg.
Sillä Herra kuulee köyhiä, ja ei hän vankiansa katso ylön.
34 Dicsérjék őt ég és föld, tengerek s mind a mi mozog bennök:
Kiittäkään häntä taivaat ja maa, meri, ja kaikki kuin niissä liikkuvat.
35 mert Isten megsegíti Cziónt s fölépíti Jehúda városait, hogy lakjanak ott. és birtokba vegyél;
Sillä Jumala auttaa Zionia ja rakentaa Juudan kaupungit, että siellä asutaan, ja se perinnöllä omistetaan.
36 és szolgáinak magzata örökli azt, a kik nevét szeretik, lakoznak benne.
Ja hänen palveliainsa siemen sen perii: ja ne, jotka hänen nimeänsä rakastavat, pitää asuman siinä.
