Jób 29
1 És továbbá előadta Jób a példázatát és mondta:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 Vajha úgy volnék, mint a múltnak hónapjaiban, mint a napokban, mikor Isten megőrzött engem;
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 mikor ragyogott fejem fölött a mécsese s világosságánál sötétben jártam!
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 Mint a hogy voltam férfikorom napjaiban, midőn Isten meghittsége volt sátorom felett;
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 midőn még velem volt a Mindenható, körülöttem gyermekeim;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 midőn lépteim tejfölben fürödtek; s a szikla ontott mellettem olajpatakokat.
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 Midőn a kapuhoz mentem a városba, a piaczon választottam ülőhelyemet:
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 megláttak ifjak s elbújtak, aggastyánok fölkeltek, megállottak;
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 vezérek visszatartották beszédjöket és kezüket tették szájukra;
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 előkelőknek hangja elbújt és nyelvök inyökhöz tapadt.
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 Mert fül, mely hallott, boldognak mondott engem és szem, mely látott, tanúskodott mellettem.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Mert megmentettem a szegényt, ki esedezett, és az árvát, kinek nem volt segítője.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 Bujdosónak áldása reám szállt és özvegynek szívét ujjongtattam.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Igazságot öltöttem fel s az felöltött engem, mint köpeny és süveg volt jogosságom.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 Szeme voltam a vaknak és lába én a sántának;
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 apjuk én a szűkölködőknek, és annak, kit nem ismertem, pörét átkutattam.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Összetörtem a jogtalannak zápfogait, és fogai közül vetettem ki a ragadmányt.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Mondtam: fészkemmel együtt fogok kimúlni s mint a főnix sokasítom napjaimat;
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 gyökerem nyitva van a víznek, és harmat időz gallyamon;
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 dicsőségem szinte új nálam s íjam a kezemben megifjodik.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 Rám hallgattak és várakoztak és csendben figyeltek tanácsomra.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Szavam után nem szóltak többet, rájuk cseppegett beszédem;
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 s mint esőre várakoztak: reám, és szájukat tátották tavaszi esőre.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Mosolyogtam rájuk, nem hitték; de arczom világosságát nem sötétítették el.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Választottam útjokat s fejtől ültem s ott időztem, mint király a csapatban mint a ki gyászolókat vigasztal.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
