Ioba 29
1 OLELO hou mai la o Ioba i kana olelonane, i mai la,
Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:
2 Ina e like au me na malama mamua, I na la a ke Akua i malama mai ai ia'u!
"Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3 I ka wa i lilelile ai kona kukui maluna o kuu poo, A ma kona malamalama hele no au mawaena o ka pouli!
jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4 E like me au i na la o kuu oo ana, I ka wa i kuka pu ai me ke Akua ma kuu halelewa!
Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5 I ka wa o ka Mea mana me au, I ka wa e hoopuni ana kuu poe keiki ia'u!
jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6 I ka wa a'u i holoi ai i kuu mau wawae i ka waiu, A hookahe mai ka pohaku no'u i na kahawai aila!
jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7 I kuu hele ana'ku ma ka pukapa i ke kulanakauhale, Ma ke alanui hoomakaukau iho au i kuu wahi noho!
Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8 Ike mai ka poe kanaka opio ia'u, a pee iho la; A o ka poe kahiko, ala mai lakou a ku iluna.
niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9 Noho malie na luna i ka olelo aku, A kau lakou i ka lima maluna o ko lakou waha.
päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10 O ka leo o na'lii ua hunaia, Pipili ko lakou alelo me ko lakou kileo.
Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11 A lohe ka pepeiao, hoomaikai no ia ia'u; A ike ka maka, hoike mai ia no'u:
Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12 No ka mea, ua hoopakele au i ka poe hune e uwe ana, A me ka mea makua ole, aole ana mea kokua.
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13 O ka hoomaikai o ka mea ane make i kau mai maluna o'u: A hoohauoli no au i ka naau o ka wahinekanemake.
Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14 Aahu iho no au i ka pono, a ua uhi mai ia ia'u; E like me ka aahu a me ke kaei poo, pela kuu olelohoopono.
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15 Ua lilo au i maka no ka makapo, I wawae hoi no ka oopa.
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16 He makua hoi au no ka poe ilihune; A o ka mea hakaka a'u i ike ole ai, ua huli aku au ia.
Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17 Ua haki ia'u na kui o ka mea hewa, A ua kaili aku au i ka waiwai hao mai kona mau niho aku.
Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18 Alaila i iho la au, e make auanei au iloko o kuu punana, A me he one la e hoonui auanei au i na la.
Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19 Manamana ae la kuu aa ma na wai, A kau iho la ka hau, a ao ka po, maluna o kuu lala.
Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20 Ua hou ko'u nani iloko o'u, A o ka'u kakaka, ua hooulu hou ia ma kuu lima.
Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21 Hoolohe lakou ia'u a kakali hoi, A noho malie lakou i kau oleloao.
He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22 Mahope o ka'u olelo ana, aole lakou i olelo hou, A kulu iho ka'u olelo maluna iho o lakou.
Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23 Kakali lakou ia'u e like me ka ua; A hamama loa lakou i ko lakou waha, no ke kuaua hope.
He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24 A akaaka au ia lakou, aole lakou i manao he oiaio; A o ka malamalama o kuu maka aole lakou i hookulou ilalo ia.
Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25 Ua wae aku au i ko lakou aoao, a noho me he luna la, A noho au me he alii la maluna o ka poe kaua, E like me ka mea hooluolu i ka poe e uwe ana.
Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."
