Isaia 17
1 KA wanana no Damaseko. Aia hoi! Ua hookiia o Damaseko, aole ia he kulanakauhale, E lilo no ia i puu opala.
Ennustus Damaskosta. Katso, Damasko poistetaan kaupunkien luvusta ja luhistuu raunioiksi.
2 Ua haaleleia na kulanakauhale o Aroera; E lilo lakou no na ohana hipa, Malaila lakou e moe ai, aoho mea nana lakou e hoomakau.
Autioiksi jäävät Aroerin kaupungit, karjalaumojen haltuun; ne lepäävät siellä, kenenkään peloittelematta.
3 E hookiia auanei na wahi i paa i ka pa o Eperaima, A me ke aupuni o Damaseko, a me ke koena o Suria: E like me ka nani o na mamo a Iseraela, pela auanei lakou, Wahi a Iehova o na kaua.
Efraimilta menee suojavarustus ja Damaskolta kuninkuus ja Aramista jäännöskin: niiden käy niinkuin israelilaisten kunnian, sanoo Herra Sebaot.
4 A hiki aku ia la, e hoopauia ka nani o Iakoba, A e olala no hoi ke kelekele o kona io.
Ja sinä päivänä Jaakobin kunnia köyhtyy, ja hänen ruumiinsa lihavuus laihtuu.
5 A e like no hoi ia me ka mea okioki i ka hua palaoa, Na kona lima e okioki i na huhui palaoa; A e like no hoi ia me ka mea hoiliili i na huhui palaoa ma ke awawa o Repaima.
Ja käy niinkuin leikkaajan kouraistessa viljaa ja hänen käsivartensa leikatessa tähkäpäitä, käy niinkuin tähkäpäitä poimittaessa Refaimin tasangolla.
6 E waihoia no kekahi koena ai nana, E like me na oliva i luluia, A koe elua, a ekolu paha hua ma na welau o na lala luna; Eha, a elima paha, ma na lala waho hua nui, Wahi a Iehova ke Akua o ka Iseraela.
Se siinä jää jälkikorjuuta, mikä öljypuuta karistettaessa: pari, kolme marjaa korkealle latvaan, neljä, viisi hedelmäpuun oksiin, sanoo Herra, Israelin Jumala.
7 Ia la la, e hilinai aku no ke kanaka ma ka mea nana i hana, E kau no kona mau maka maluna o ka mea Hemolele o ka Iseraela.
Sinä päivänä ihminen luo katseen Luojaansa, ja hänen silmänsä katsovat Israelin Pyhään,
8 Aole ia e hilinai aku ma na kuahu a kona mau lima i hana'i, Aole hoi e manao i na mea i hanaia e kona mau manamana lima, I na kii o Aseterota, a me na'kua kii.
eikä hän luo katsettaan alttareihin, omain kättensä tekoon, eikä katso niihin, mitä hänen sormensa ovat tehneet, ei asera-karsikkoihin, ei auringonpatsaisiin.
9 Ia la la, e like ana na kulanakauhale o kona pakaua, Me ka ululaau i haaleleia, Me na lala maluna i haaleleia no na mamo a Iseraela; E olohelohe ana no ia.
Sinä päivänä ovat hänen linnakaupunkinsa niinkuin autiopaikat metsissä ja kukkuloilla, jotka jätettiin autioiksi israelilaisten tullessa, ja maa muuttuu erämaaksi.
10 No ka mea, ua hoopoina oe i ke Akua nana oe i hoopakele, Aole i hoomanao i ka Pohaku o kou ikaika; Nolaila oe e kanu ai i na mea kanu maikai, A e pohuli i na lala waina o ka malihini.
Sillä sinä unhotit pelastuksesi Jumalan etkä muistanut suojakalliotasi. Sentähden sinä istutat ihania istutuksia ja kylvät vieraita viiniköynnöksiä;
11 I ka la o kou kanu ana hoopaa no oe ia i ka pa, A i ke kakahiaka no oe i hooulu i kau hua; Aka, e laweia ka puu ai i ka la o ka loaa ana, Aole e ole ke kaumaha.
istuttamispäivänä sinä saat ne isonemaan, ja aamulla saat kylvösi kukoistamaan-mutta poissa on sato sairauden päivänä, ja parantumaton on kipu.
12 Auwe ke kupikipikio o na lahuikanaka he nui; Ua like ko lakou kupikipikio ana, me ka halulu ana o na kai, Ka halulu o ko na aina: Halulu no lakou e like me ka halulu ana o na wai.
Voi paljojen kansojen pauhua-ne pauhaavat, niinkuin meri pauhaa, ja kansakuntien kohinaa-ne kohisevat, niinkuin valtavat vedet kohisevat!
13 Halulu ko na aina, e like me ka halulu ana o na wai he nui; Aka, e papa no oia ia lakou, A e pee no lakou i kahi loihi; E hahaiia no lakou, e like me ka opala o na kuahiwi imua o ka makani, E like hoi me ka lepo imua o ka puahiohio.
Kansakunnat kohisevat, niinkuin suuret vedet kohisevat, mutta hän nuhtelee niitä, ja ne pakenevat kauas; ne karkoitetaan niinkuin akanat tuulessa vuorilla, niinkuin lentävät lehdet rajuilmassa.
14 I ke ahiahi, aia hoi he weliweli, A mamua o ke kakahiaka, aole lakou. Oia ka hope o ka poe i hao i ka kakou, O ka poe hoi i lawe wale i ka kakou.
Katso, ehtoolla on oleva kauhu, aamun tullen ei heitä enää ole. Tämä on riistäjäimme osa, ryöstäjäimme arpa.
