Isaia 11

1 E KUPU mai no ka lala mailoko mai o ke kumu o Iese, A e hua nui mai hoi kekahi oha o kana aa:

Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa.

2 Maluna ona e kau ai ka Uhane o Iehova, Ka uhane akamai, a me ka ike, Ka uhane kakaolelo, me ka mana, Ka uhane e ike ai, a e makau ai hoi ia Iehova.

Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.

3 Ma ka makau ia Iehova kona olioli, Aole ia e hoopono ma ka nana ana o kona maka, Aole ka hoi hoopai ma ka lohe pepeiao.

Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,

4 E hoopono oia i ka poe nawaliwali, ma ka pololei, Ma ka pono no hoi ia e kokua ai i ka mea popilikia o ka honua; E hahau no oia i ka honua i ka laau o kona waha, A e luku no hoi ia i ka poe hewa, i ka ha ana o kona mau lehelehe.

vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.

5 O ka pono no ke kaei o kona puhaka, A o ka oiaio hoi ke kakoo o kona kikala.

Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side.

6 Alaila, e noho pu no ka iliohae me ke keikihipa, A e moe pu no ka leopadi, me ke keikikao; O ke keikibipi, a me ka liona hou, a me ka bipi i kupaluia, E kuikahi no lakou; A na ke keiki uuku lakou e alakai.

Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa.

7 E ai pu no ka bipi wahine, a me ka bea, E moe pu ka lakou mau keiki; A e ai no hoi ka liona i ka mauu maloo, me he bipi la.

Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas.

8 E paani no ke keiki ai wain ma ka lua o ka moomake, A e kau no ke keiki i ukubiia i kona lima ma ka lua moopepeiaohao.

Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.

9 Aohe mea hana hewa, aohe mea luku ma ko'u mau kuahiwi hoano a pau; No ka mea, e piha auanei ka honua i ka ike ia Iehova, E like me ka moana i uhiia i ke kai.

Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

10 A hiki aku ia la, E puka mai no kekahi lala no Iese, A e ku no ia, i hae no na lahuikanaka, A e imi no ko na aina ma ona la; A he nani hoi kona wahi hoomaha.

Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

11 A hiki aku i? kela la, E hohola hou mai ka Haku i kona lima, E hoola i ke koena o kona poe kanaka, I ka poe e koe ma Asuria, a ma Aigupita, a me Paterosa. Ma Kusa a me Elama, ma Sinara a me Hamata, A ma na mokupuni o ke kai.

Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla.

12 E kau no hoi ia i ka hae no na aina, A e hooiliili hoi i ka poe aea o ka Iseraela, A e hoakoakoa mai i na mea puehu o ka Iuda, Mai na kihi eha mai o ka honua.

Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä.

13 Alaila, e oki no ka huahua o ka Eperaima, A e pau no hoi na enemi o ka Iuda; Aole huahua ka Eperaima i ka Iuda, Aole hoi e hoomaau ka Iuda i ka Eperaima.

Silloin katoaa Efraimin kateus, ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia.

14 E lele lakou ma na palena o ko Pilisetia ma ke komohana, Na lakou pu no e hao i na keiki o ka hikina; E kau no lakou i ko lakou lima maluna o Edoma, a me Moaba, A e hookauwa ka Amona na lakou.

Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen.

15 E hoomaloo no o Iehova i ke kaikuono o ke kai o Aigupita; A e hohola aku hoi kona lima maluna o ka muliwai me kona makani ikaika; E hahau no hoi oia, a e lilo ia i ehiku kahawai, I hele lakou ma kela aoao me na kamaa.

Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi.

16 A e hoomakaukauia he alanui no ke koena o kona poe kanaka, Ka poe i koe ma Asuria; E like hoi me ka mea o ka Iseraela, I ko lakou wa i hele mai ai, Mai ka aina o Aigupita mai.

Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti.