Ψαλμοί 120

1 «Ωδή των Αναβαθμών.» Εν τη θλίψει μου έκραξα προς τον Κύριον, και εισήκουσέ μου.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä huudan Herraa minun tuskissani, ja hän kuulee minun rukoukseni.

2 Κύριε, λύτρωσον την ψυχήν μου από χειλέων ψευδών, από γλώσσης δολίας.

Herra, pelasta minun sieluni valhettelevista suista ja vääristä kielistä?

3 Τι θέλει σοι δώσει ή τι θέλει σοι προσθέσει, η δολία γλώσσα;

Mitä väärä kieli taitaa sinulle tehdä? ja mitä se taitaa toimittaa?

4 Τα ηκονημένα βέλη του δυνατού, μετά ανθράκων αρκεύθου.

Se on niinkuin väkevän terävät nuolet, niinkuin tuli katajissa.

5 Ουαί εις εμέ, διότι παροικώ εν Μεσέχ, κατοικώ εν ταις σκηναίς του Κηδάρ·

Voi minua, että minä olen muukalainen Mesekin seassa! minun täytyy asua Kedarin majain seassa.

6 Πολύν καιρόν κατώκησεν η ψυχή μου μετά των μισούντων την ειρήνην.

Se tulee minun sielulleni ikäväksi, asua niiden tykönä, jotka rauhaa vihaavat.

7 Εγώ αγαπώ την ειρήνην· αλλ' όταν ομιλώ, αυτοί ετοιμάζονται διά πόλεμον.

Minä pidän rauhan, mutta kuin minä puhun, niin he sodan nostavat.