< Macakaya 1 >
1 Hĩ! Kaĩ itũũra rĩu inene nĩrĩikarĩte rĩtiganĩirio, o rĩu rĩratũire rĩiyũrĩte andũ-ĩ! Kaĩ rĩĩkũhaana o ta mũtumia wa ndigwa, ũcio ũraarĩ mũnene gatagatĩ ka ndũrĩrĩ-ĩ! O we ũratũire arĩ mũthamaki-mũndũ-wa-nja ngʼongo-inĩ cia bũrũri-rĩ, rĩu atuĩkĩte ngombo.
Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnä kansaa oli? Hän on niinkuin leski. Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä maakunnissa, sen täytyy nyt veronalaisena olla.
2 Ũtukũ araaraga akĩrĩra na ruo, maithori makanyũrũrũkĩra makai-inĩ make. Arĩa othe marendanĩte nake-rĩ, hatirĩ o na ũmwe wa kũmũhooreria. Arata ake othe nĩmamũkunyanĩire; othe matuĩkĩte thũ ciake.
Yli yötä hän katkerasti itkee, niin että hänen kyynelensä poskilta vuotavat; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta, vaan kaikki hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön, ja ovat hänen vihollisiksensa tulleet.
3 Thuutha wa thĩĩna na mawĩra maritũ, Juda nĩatwarĩtwo ithaamĩrio. Atũũraga gatagatĩ ka ndũrĩrĩ; agakĩaga handũ ha kũhurũka. Arĩa othe mamũingatithagia nĩmamũkinyĩrĩire arĩ hatĩka-inĩ ciake.
Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; hän asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa; kaikki hänen vihollisensa pahasti menevät hänen kanssansa.
4 Njĩra cia gũthiĩ Zayuni no macakaya, nĩ ũndũ gũtirĩ andũ mookaga ciathĩ ciake iria njathane. Matoonyero make mothe makirĩte ihooru, athĩnjĩri-Ngai ake no gũcaaya maracaaya, airĩtu ake no kũgirĩka, nake arĩ na ruo rũnene.
Zionin tiet murehtivat, ettei kenkään juhlille tule; kaikki hänen porttinsa ovat autiona, hänen pappinsa huokaavat, ja hänen neitseensä surkiasti katsovat, ja hän itse on murheissansa.
5 Amuku ake matuĩkĩte nĩo mamwathaga; thũ ciake nĩcio igaacĩire. Jehova nĩamũrehithĩirie kĩeha nĩ ũndũ wa mehia make maingĩ. Ciana ciake itahĩtwo igatwarwo bũrũri ũngĩ, igatuĩka mĩgwate ya thũ.
Hänen vihollisensa voitti, hänen vihollisillensa käy hyvästi; sillä Herra on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden tähden; hänen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edellä.
6 Mwarĩ wa Zayuni nĩehereirwo nĩ riiri wake. Anene ake mahaanĩte ta thwariga ciagĩte ũrĩithio; moorĩte matarĩ na hinya, moimĩtwo thuutha nĩ arĩa mamaingatithĩtie.
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä lähtenyt pois; hänen päämiehensä ovat niinkuin ne peurat, jotka ei laidunta löydä, ja voimatoinna käyvät vaatian edessä.
7 Matukũ-inĩ ma thĩĩna na kũũrũũra gwake-rĩ, Jerusalemu aririkanaga igĩĩna ciothe iria ciarĩ ciake matukũ ma tene. Rĩrĩa andũ ake maagũire moko-inĩ ma thũ-rĩ, gũtiarĩ mũndũ o na ũmwe wa kũmũteithia. Thũ ciake ikĩmũrora, igĩthekerera mwanangĩko wake.
Jerusalem muistaa tällä ajalla, kuinka raadollinen ja hyljätty hän on, ja kuinka paljo hyvää hänellä vanhaan aikaan ollut on, että hänen kansansa vihollisen kädessä on, ja ei kenkään heitä auta; hänen vihollisensa näkevät hänen, ja nauravat hänen lepoansa.
8 Jerusalemu nĩehĩtie mũno, na nĩ ũndũ ũcio akanyiitwo nĩ thaahu. Arĩa othe maamũtĩĩte-rĩ, rĩu nĩmamũnyararĩte, nĩ ũndũ nĩmonete njaga yake; we mwene no gũcaaya aracaaya, na akamahutatĩra.
Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden täytyy hänen olla niinkuin saastainen vaimo; kaikki, jotka häntä kunnioittavat, katsovat hänen ylön, että he hänen häpiänsä näkevät; mutta hän huokaa ja lankee maahan.
9 Gĩko gĩake nĩkĩnyiitĩte nguo ciake; nake ndaigana gwĩcũũrania mũtũũrĩre wake wa thuutha. Kũgũa gwake kwarĩ gwa kũmakania; gũtiarĩ mũndũ o na ũmwe wa kũmũhooreria. “Wee Jehova, ta kĩone mathĩĩna makwa, nĩgũkorwo thũ yakwa nĩhootanĩte.”
Hänen saastaisuutensa tarttuu kiinni hänen liepeesensä; ei hän olisi luullut, että hänelle näin pitäis viimein käymän; hän on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan, ja ei kenkään sittekään ole, joka häntä lohduttaa: Herra, katso minun raadollisuuttani, sillä vihollinen suuresti kerskaa.
10 Thũ ĩyo nĩyegwatĩire igĩĩna-inĩ ciake ciothe; nake akĩĩonera ndũrĩrĩ iria itooĩ Ngai igĩtoonya handũ harĩa hake haamũre: o arĩa wee wathanĩte matikanatoonye kĩũngano-inĩ gĩaku.
Vihollinen on pannut kätensä kaikkein hänen kallisten kaluinsa päälle; sillä hänen täytyy katsoa päältä, että pakanat hänen pyhyytensä kävivät, joista sinä kieltänyt olet, ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaas tuleman.
11 Andũ ake othe nĩgũcaaya maracaaya magĩetha gĩa kũrĩa; magagĩkũũrania igĩĩna ciao na irio nĩguo matũũre muoyo. “Wee Jehova, ta cũrania wone, nĩgũkorwo ndĩ mũmeneku.”
Kaikki hänen kansansa huokaavat, leipää kerjäten; he antoivat parhaat kappaleensa ruasta, että he sielunsa virvoittaisivat. Herra, katso siis ja näe, kuinka minä olen halvaksi tullut.
12 “Atĩrĩrĩ, inyuĩ mũrahĩtũka, anga mũkuona ũndũ ũyũ ta ũtamũkoniĩ? Ta rorai muone. Nĩ kũrĩ thĩĩna ũiganaine na thĩĩna ũyũ wakwa, thĩĩna ũrĩa njigĩrĩirwo, o ũcio Jehova aandehithĩirie mũthenya wa marakara make mahiũ?
Eikö tämä teihin koske, kaikki jotka tästä käytte ohitse, katsokaat siis ja nähkäät, jos joku kipu on niinkuin minun kipuni, joka minua niin syö; sillä Herra täytti minun surulla hirmuisen vihansa päivänä.
13 “We aandũmĩire mwaki uumĩte igũrũ, akĩũikũrũkia, ũgĩtoonya nginya mahĩndĩ-inĩ makwa. Aambĩire magũrũ makwa wabu wa kũmatega, akĩĩhũndũra. Nake agĩtũma nyiitwo nĩ ihooru, ngĩkĩringĩka mũthenya wothe.
Korkeudesta hän lähetti tulen minun luihini, ja antoi sen voimallisen olla niissä; minun jalkani eteen viritti hän verkon, ja sysäsi minun takaperin: hän on tehnyt minun autioksi, että minun ylipäivää täytyy murehtia.
14 “Mehia makwa mohanĩtio, magatuĩka icooki. Moko make mamogothanĩtie hamwe. Magagĩĩkĩrwo ngingo-inĩ yakwa, nake Mwathani agakĩĩniina hinya. Akaaneana moko-inĩ ma arĩa itangĩhota gwĩtiiria.
Minun syntini ijes on sidottu, ne ovat väätyt hänen kädessänsä, ja astuneet minun kaulani päälle; hän on minun voimani heikoksi tehnyt; Herra on antanut minua niiden käsiin, joista en minä voi nousta ylös.
15 “Mwathani nĩaregete njamba ciothe cia ita iria ndĩ nacio, akanjĩtĩra ita nĩguo rĩnjũkĩrĩre, rĩmemende aanake akwa. Kĩhihĩro-inĩ gĩake kĩa ndibei-rĩ, Mwathani nĩarangĩrĩirie Mwarĩ Gathirange wa Juda.
Herra on tallannut kaikki minun väkeväni alas, jotka minulla olivat, hän on antanut minusta kokouksen kuuluttaa, minun nuoria miehiäni kadottamaan; Herra on sotkunut viinakuurnan neitseelle, Juudan tyttärelle.
16 “Maũndũ macio nĩmo maratũma ndĩre, namo maitho makwa makanyũrũrũkia maithori. Gũtirĩ mũndũ ũrĩ hakuhĩ wa kũũhooreria, gũtirĩ mũndũ wa kũnyũmĩrĩria ngoro. Ciana ciakwa ituĩkĩte cia kũnyamarĩka tondũ thũ nĩyo ĩhootanĩte.”
Sentähden minä niin itken, ja molemmat minun silmäni vettä vuotavat, että lohduttaja, joka minun sieluani pitäis virvoittaman, on minusta kaukana; minun lapseni ovat pois, sillä vihollinen on voittanut.
17 Zayuni atambũrũkĩtie moko, no gũtirĩ mũndũ wa kũmũhooreria. Jehova nĩathanĩte ũhoro wa Jakubu atĩ arĩa mariganĩtie nake matuĩke thũ ciake; Jerusalemu nĩatuĩkĩte kĩndũ kĩrĩ thaahu gatagatĩ-inĩ kao.
Zion ojentaa kätensä, vaan ei kenkään ole joka häntä lohduttaa; Herra on käskenyt Jakobista, että ne, jotka hänen ympärillänsä ovat, hänen vihollisensa olisivat; sillä Jerusalem pitää heidän seassansa niinkuin saastainen vaimo oleman.
18 “Jehova nĩ mũthingu, no rĩrĩ, nĩndaremeire watho wake. Thikĩrĩriai, inyuĩ andũ othe, na mũrore gũthĩĩnĩka gwakwa. Aanake akwa na airĩtu akwa nĩmatahĩtwo magatwarwo thĩ ngʼeni.
Herra on vanhurskas; sillä minä olen hänen suullensa tottelematoin ollut. Kuulkaat, kaikki kansat, ja katsokaat minun kipuani; minun neitseeni ja nuorukaiseni ovat vankiuteen menneet.
19 “Ndaatũmanĩire arĩa twarĩ ngwatanĩro, no-o makĩngunyanĩra. Athĩnjĩri-Ngai akwa, na athuuri akwa marakuĩrĩire itũũra-inĩ rĩu inene, o magĩcaragia irio cia kũmatũũria muoyo.
Minä kutsuin ystävääni (avukseni), mutta he ovat minun vietelleet; minun pappini ja vanhimmat kaupungeissa ovat nääntyneet, sillä he kerjäävät leipää henkeänsä virvoittaaksensa.
20 “Wee Jehova, ta rora wone ũrĩa ndĩ hatĩka-inĩ! Nĩndĩratangĩka thĩinĩ wakwa, na ngathĩĩnĩka thĩinĩ wa ngoro yakwa, nĩ ũndũ ngoretwo ndĩ mũremi mũno. Na kũu nja, hiũ cia njora nĩirooraga andũ, nakuo thĩinĩ no gĩkuũ kũrĩ.
Herra, katso, kuinka minä olen ahdistuksessa, että se kaikki minun sisällyksiäni kivistelee, minun sydämeni tykyttää minun ruumiissani; sillä minä olen täynnä murhetta; ulkona miekka ja kotona kuolema on minun leskeksi tehnyt.
21 “Andũ nĩmaiguĩte mũcaayo wakwa, no gũtirĩ mũndũ o na ũmwe wa kũũhooreria. Thũ ciakwa ciothe nĩciguĩte ũhoro wa hatĩka ciakwa, nacio igakena nĩ ũndũ wa ũguo wĩkĩte. Nawe gĩkinyie mũthenya ũrĩa wanĩrĩire nĩguo nao mahaane ta niĩ.
Kyllä se kuuluu, että minä huokaan, ja ei kuitenkaan minulla ole lohduttajaa; kaikki minun viholliseni kuulevat minun onnettomuuteni, ja siitä riemuitsevat, sillä sinä sen teet. Niin anna siis sen päivän tulla, jonka sinä kuuluttanut olet, että heille kävis kuin minullekin.
22 “Waganu wao wothe nĩũgĩkinye mbere yaku, nawe ũmeke o ta ũrĩa ũnjĩkĩte nĩ ũndũ wa mehia makwa mothe. Mĩcaayo yakwa nĩ mĩingĩ, nayo ngoro yakwa nĩĩringĩkĩte.”
Anna kaikki heidän pahuutensa tulla sinun etees, ja tee heille, niinkuin sinä minullekin teit kaikkein minun pahain tekoini tähden; sillä minun huokaukseni on suuri, ja minun sydämeni on murheissansa.