Psalm 106

1 Halleluja! Preiset den HERRN, denn er ist freundlich, ja ewiglich währt seine Gnade!

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

2 Wer kann des HERRN Machttaten gebührend preisen und kundtun all seinen Ruhm?

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

3 Wohl denen, die am Recht festhalten, und dem, der Gerechtigkeit übt zu jeder Zeit!

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

4 Gedenke meiner, o HERR, mit der Liebe zu deinem Volk, nimm dich meiner an mit deiner Hilfe,

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

5 daß ich schau’ meine Lust am Glück deiner Erwählten, an der Freude deines Volkes Anteil habe und glücklich mich preise mit deinem Eigentumsvolke!

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

6 Wir haben gesündigt gleich unsern Vätern, wir haben gefehlt und gottlos gehandelt.

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

7 Unsre Väter in Ägypten achteten nicht auf deine Wunder, gedachten nicht der Fülle deiner Gnadenerweise, waren widerspenstig gegen den Höchsten schon am Schilfmeer;

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

8 dennoch half er ihnen um seines Namens willen, um seine Heldenkraft zu erweisen.

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

9 Er schalt das Schilfmeer: da ward es trocken, und er ließ sie ziehn durch die Fluten wie über die Trift.

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

10 So rettete er sie aus der Hand des Verfolgers und erlöste sie aus der Gewalt des Feindes:

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

11 die Fluten bedeckten ihre Bedränger, nicht einer von ihnen blieb übrig.

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

12 Da glaubten sie an seine Worte, besangen seinen Ruhm.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

13 Doch schnell vergaßen sie seine Taten und warteten seinen Ratschluß nicht ab;

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

14 sie fröhnten ihrem Gelüst in der Wüste und versuchten Gott in der Einöde:

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

15 da gewährte er ihnen ihr Verlangen, sandte aber die Seuche gegen ihr Leben.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

16 Dann wurden sie eifersüchtig auf Mose im Lager, auf Aaron, den Geweihten des HERRN:

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

17 da tat die Erde sich auf und verschlang Dathan und begrub die ganze Rotte Abirams,

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

18 Feuer verbrannte ihre Rotte, Flammen verzehrten die Frevler.

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

19 Sie machten sich ein Kalb am Horeb und warfen vor einem Gußbild sich nieder

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

20 und vertauschten so die Herrlichkeit ihres Gottes mit dem Bildnis eines Stieres, der Gras frißt.

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

21 Sie hatten Gott, ihren Retter, vergessen, der große Dinge getan in Ägypten,

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

22 Wunderzeichen im Lande Hams, furchtbare Taten am Schilfmeer.

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

23 Da gedachte er sie zu vertilgen, wenn nicht Mose, sein Auserwählter, mit Fürbitte vor ihn hingetreten wäre, um seinen Grimm vom Vernichten abzuwenden.

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

24 Sodann verschmähten sie das herrliche Land und schenkten seiner Verheißung keinen Glauben,

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

25 sondern murrten in ihren Zelten, gehorchten nicht der Weisung des HERRN.

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

26 Da erhob er seine Hand gegen sie zum Schwur, sie in der Wüste niederzuschlagen,

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

27 ihre Nachkommen unter die Heiden niederzuwerfen und sie rings zu zerstreuen in die Länder.

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

28 Dann hängten sie sich an den Baal-Peor und aßen Opferfleisch der toten (Götzen)

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

29 und erbitterten ihn durch ihr ganzes Tun. Als nun ein Sterben unter ihnen ausbrach,

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

30 trat Pinehas auf und hielt Gericht: da wurde dem Sterben Einhalt getan.

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

31 Das wurde ihm angerechnet zur Gerechtigkeit von Geschlecht zu Geschlecht in Ewigkeit. –

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

32 Dann erregten sie Gottes Zorn am Haderwasser, und Mose erging es übel um ihretwillen;

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

33 denn weil sie dem Geiste Gottes widerstrebten, hatte er unbedacht mit seinen Lippen geredet.

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

34 Sie vertilgten auch die Völker nicht, von denen der HERR es ihnen geboten,

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

35 sondern traten mit den Heiden in Verkehr und gewöhnten sich an deren (böses) Tun

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

36 und dienten ihren Götzen: die wurden ihnen zum Fallstrick.

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

37 Ja, sie opferten ihre Söhne und ihre Töchter den bösen Geistern

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

38 und vergossen unschuldig Blut [das Blut ihrer Söhne und Töchter, die sie den Götzen Kanaans opferten]: so wurde das Land durch Blutvergießen entweiht.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

39 Sie wurden unrein durch ihr Verhalten und verübten Abfall durch ihr Tun. –

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

40 Da entbrannte der Zorn des HERRN gegen sein Volk, und Abscheu fühlte er gegen sein Erbe;

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

41 er ließ sie in die Hand der Heiden fallen, so daß ihre Hasser über sie herrschten;

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

42 ihre Feinde bedrängten sie hart, so daß sie sich beugen mußten unter deren Hand.

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

43 Oftmals zwar befreite er sie, doch sie blieben widerspenstig gegen seinen Ratschluß und sanken immer tiefer durch ihre Schuld.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

44 Er aber nahm sich ihrer Drangsal an, sooft er ihr Wehgeschrei hörte,

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

45 und gedachte seines Bundes ihnen zugut, fühlte Mitleid nach seiner großen Güte

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

46 und ließ sie Erbarmen finden bei allen, die sie gefangen hielten.

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

47 O hilf uns, HERR, unser Gott, und bring uns wieder zusammen aus den Heiden, damit wir deinem heiligen Namen danken, uns glücklich preisen, deinen Ruhm zu künden!

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

48 Gepriesen sei der HERR, der Gott Israels, von Ewigkeit zu Ewigkeit! Und alles Volk sage »Amen!« Halleluja!

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!