Klagelieder 5
1 Gedenke, HERR, dessen, was uns widerfahren ist! Blicke her und sieh unsere Schmach!
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 Unser Erbbesitz ist an Fremde übergegangen, unsere Häuser an Ausländer.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Waisen sind wir geworden, vaterlos, unsere Mütter sind wie Witwen.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Unser Wasser trinken wir um Geld, nur gegen Zahlung erhalten wir unser eignes Holz.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Unsere Verfolger sitzen uns auf dem Nacken, und sind wir ermattet, gönnt man uns keine Ruhe.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Den Ägyptern haben wir die Hand gereicht und den Assyrern, um uns satt zu essen. –
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 Unsere Väter, die gesündigt haben, sind nicht mehr: wir müssen ihre Verschuldungen büßen.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 Knechte herrschen über uns: niemand entreißt uns ihrer Hand.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Mit Lebensgefahr schaffen wir unser Brot herein, in Angst vor dem Schwert der Wüstenbewohner.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 Unsere Haut glüht wie ein Ofen von der Fieberglut des Hungers.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Ehefrauen haben sie in Zion geschändet, Jungfrauen in den Städten Judas.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 Fürsten sind von ihrer Hand gehenkt worden, das Ansehn der Ältesten wird nicht geachtet.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 Jünglinge müssen die Handmühle schleppen, und Knaben wanken unter Lasten von Holz.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 Die Alten bleiben fern vom Stadttor, die Jungen von ihrem Saitenspiel.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 Geschwunden ist die Freude unsers Herzens, unser Reigentanz hat sich in Trauer verwandelt.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 Die Krone ist uns vom Haupt gefallen: wehe uns, daß wir gesündigt haben!
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Darob ist unser Herz krank geworden, darüber sind unsere Augen umdüstert:
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 über den Zionsberg, der verödet daliegt, auf dem die Füchse ihr Wesen treiben.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Du aber, HERR, thronst in Ewigkeit, dein Herrscherstuhl steht fest von Geschlecht zu Geschlecht.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Warum willst du uns vergessen für immer, uns verlassen lebenslang?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 Führe uns, HERR, zu dir zurück, daß wir umkehren! Laß unsere Tage erneuert werden wie vor alters!
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Oder hast du uns gänzlich verworfen? Zürnst du uns unversöhnlich?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
