Psalm 94
1 HERR, Gott, des die Rache ist, Gott, des die Rache ist, erscheine!
Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.
2 Erhebe dich, du Richter der Welt; vergilt den Hoffärtigen, was sie verdienen!
Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.
3 HERR, wie lange sollen die Gottlosen, wie lange sollen die Gottlosen prahlen
Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?
4 und so trotzig reden, und alle Übeltäter sich so rühmen?
Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?
5 HERR, sie zerschlagen dein Volk und plagen dein Erbe;
Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.
6 Witwen und Fremdlinge erwürgen sie und töten die Waisen
Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,
7 und sagen: “Der HERR sieht's nicht, und der Gott Jakobs achtet's nicht.”
Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.
8 Merket doch, ihr Narren unter dem Volk! Und ihr Toren, wann wollt ihr klug werden?
Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?
9 Der das Ohr gepflanzt hat, sollte der nicht hören? Der das Auge gemacht hat, sollte der nicht sehen?
Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?
10 Der die Heiden züchtigt, sollte der nicht strafen, -der die Menschen lehrt, was sie wissen?
Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?
11 Aber der HERR weiß die Gedanken der Menschen, daß sie eitel sind.
Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.
12 Wohl dem, den du, HERR, züchtigst und lehrst ihn durch dein Gesetz,
Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,
13 daß er Geduld habe, wenn's übel geht, bis dem Gottlosen die Grube bereitet werde!
Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.
14 Denn der HERR wird sein Volk nicht verstoßen noch sein Erbe verlassen.
Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.
15 Denn Recht muß doch Recht bleiben, und dem werden alle frommen Herzen zufallen.
Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.
16 Wer steht bei mir wider die Boshaften? Wer tritt zu mir wider die Übeltäter?
Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?
17 Wo der HERR nicht hülfe, so läge meine Seele schier in der Stille.
Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.
18 Ich sprach: Mein Fuß hat gestrauchelt; aber deine Gnade, HERR, hielt mich.
Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.
19 Ich hatte viel Bekümmernisse in meinem Herzen; aber deine Tröstungen ergötzten meine Seele.
Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.
20 Du wirst ja nimmer eins mit dem schädlichen Stuhl, der das Gesetz übel deutet.
Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.
21 Sie rüsten sich gegen die Seele des Gerechten und verdammen unschuldig Blut.
He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,
22 Aber der HERR ist mein Schutz; mein Gott ist der Hort meiner Zuversicht.
Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,
23 Und er wird ihnen ihr Unrecht vergelten und wird sie um ihre Bosheit vertilgen; der HERR, unser Gott, wird sie vertilgen.
Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.
