Job 29
1 Und Hiob hob abermals an seine Sprüche und sprach:
Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 O daß ich wäre wie in den vorigen Monden, in den Tagen, da mich Gott behütete;
Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 da seine Leuchte über meinem Haupt schien und ich bei seinem Licht in der Finsternis ging;
Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 wie war ich in der Reife meines Lebens, da Gottes Geheimnis über meiner Hütte war;
Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 da der Allmächtige noch mit mir war und meine Kinder um mich her;
Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 da ich meine Tritte wusch in Butter und die Felsen mir Ölbäche gossen;
Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 da ich ausging zum Tor in der Stadt und mir ließ meinen Stuhl auf der Gasse bereiten;
Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 da mich die Jungen sahen und sich versteckten, und die Alten vor mir aufstanden;
Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 da die Obersten aufhörten zu reden und legten ihre Hand auf ihren Mund;
Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 da die Stimme der Fürsten sich verkroch und ihre Zunge am Gaumen klebte!
Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
11 Denn wessen Ohr mich hörte, der pries mich selig; und wessen Auge mich sah, der rühmte mich.
Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Denn ich errettete den Armen, der da schrie, und den Waisen, der keinen Helfer hatte.
Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 Der Segen des, der verderben sollte, kam über mich; und ich erfreute das Herz der Witwe.
Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Gerechtigkeit war mein Kleid, das ich anzog wie einen Rock; und mein Recht war mein fürstlicher Hut.
Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 Ich war des Blinden Auge und des Lahmen Fuß.
Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 Ich war ein Vater der Armen; und die Sache des, den ich nicht kannte, die erforschte ich.
Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Ich zerbrach die Backenzähne des Ungerechten und riß den Raub aus seinen Zähnen.
Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
18 Ich gedachte: “Ich will in meinem Nest ersterben und meiner Tage viel machen wie Sand.”
Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 Meine Wurzel war aufgetan dem Wasser, und der Tau blieb über meinen Zweigen.
Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Meine Herrlichkeit erneute sich immer an mir, und mein Bogen ward immer stärker in meiner Hand.
Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
21 Sie hörten mir zu und schwiegen und warteten auf meinen Rat.
He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Nach meinen Worten redete niemand mehr, und meine Rede troff auf sie.
Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 Sie warteten auf mich wie auf den Regen und sperrten ihren Mund auf als nach dem Spätregen.
He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Wenn ich mit ihnen lachte, wurden sie nicht zu kühn darauf; und das Licht meines Angesichts machte mich nicht geringer.
Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Wenn ich zu ihrem Geschäft wollte kommen, so mußte ich obenan sitzen und wohnte wie ein König unter Kriegsknechten, da ich tröstete, die Leid trugen.
Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.
