Matthieu 15
1 Alors s’approchèrent de lui les scribes et les pharisiens de Jérusalem, disant:
Silloin tulivat Jesuksen tykö kirjanoppineet ja Pharisealaiset Jerusalemista, ja sanoivat:
2 Pourquoi vos disciples transgressent-ils la tradition des anciens? car ils ne lavent pas leurs mains, lorsqu’ils mangent du pain.
Miksi sinun opetuslapses rikkovat vanhinten säädyn? sillä ei he pese käsiänsä leipää syödessänsä.
3 Mais Jésus leur répondit, disant: Et vous, pourquoi transgressez-vous le commandement de Dieu, pour votre tradition? Car Dieu a dit:
Niin hän vastaten sanoi heille: miksi tekin rikotte Jumalan käskyn, teidän säätynne tähden?
4 Honore ton père et ta mère; et quiconque maudira son père ou sa mère, mourra de mort.
Sillä Jumala käski, sanoen: kunnioita isääs ja äitiäs: ja joka kiroilee isää eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman.
5 Mais vous, vous dites: Quiconque dit à son père ou à sa mère: Tout don que j’offre, tournera à votre profit, satisfait à la loi;
Mutta te sanotte: jokainen sanokaan isälle taikka äidille: se on uhrattu, jolla sinua piti minulta autettaman: ja ei ensinkään kunnoittaisi isäänsä eikä äitiänsä.
6 Et cependant il n’honore point son père ou sa mère; ainsi vous avez détruit le commandement de Dieu pour votre tradition.
Ja te olette rikkoneet Jumalan käskyn teidän säätynne tähden.
7 Hypocrites, Isaïe a bien prophétisé de vous, disant:
Te ulkokullatut! Jesaias ennusti teistä oikein, sanoen:
8 Ce peuple m’honore des lèvres; mais son cœur est loin de moi.
Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.
9 Et il est vain le culte qu’ils me rendent, enseignant des doctrines et des ordonnances humaines.
Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt.
10 Puis, ayant appelé à lui le peuple, il leur dit: Écoutez et comprenez.
Ja hän kutsui kansan tykönsä, ja sanoi heille: kuulkaat ja ymmärtäkäät!
11 Ce n’est pas ce qui entre dans la bouche qui souille l’homme; mais ce qui sort de la bouche, voilà ce qui souille l’homme.
Ei se ihmistä saastuta, mikä suusta menee sisälle, mutta se, mikä suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen.
12 Alors, ses disciples s’approchant, lui dirent: Savez-vous que les pharisiens, cette parole entendue, se sont scandalisés?
Niin tulivat hänen opetuslapsensa, ja sanoivat hänelle: tiesitkös, että Pharisealaiset pahenivat, kuin he tämän puheen kuulivat?
13 Mais Jésus, répondant, dit: Toute plante que mon Père céleste n’a point plantée, sera arrachée.
Mutta hän vastasi ja sanoi: jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän ylös.
14 Laissez-les; ils sont aveugles et conducteurs d’aveugles; or, si un aveugle conduit un aveugle ils tombent tous deux dans une fosse.
Antakaat heidän olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat; jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeevat.
15 Prenant alors la parole, Pierre lui dit: Expliquez-nous cette parabole.
Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: selitä meille tämä vertaus.
16 Mais Jésus répondit: Et vous aussi, êtes-vous encore sans intelligence?
Niin Jesus sanoi: vieläkö tekin olette ymmärtämättömät?
17 Ne comprenez-vous point que tout ce qui entre dans la bouche va au ventre, et est rejeté en un lieu secret?
Ettekö te vielä ymmärrä, että kaikki, mitä suuhun sisälle menee, se menee vatsaan, ja sillä on luonnollinen uloskäyminen.
18 Mais ce qui sort de la bouche vient du cœur, et voilà ce qui souille l’homme.
Mutta jotka suusta tulevat ulos, ne lähtevät sydämestä ulos, ja saastuttavat ihmisen.
19 Car du cœur viennent les mauvaises pensées, les homicides, les adultères, les fornications, les vols, les faux témoignages, les blasphèmes.
Sillä sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, väärät todistukset, pilkat:
20 C’est là ce qui souille l’homme; mais manger sans avoir lavé ses mains, ne souille point l’homme.
Nämät ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen; mutta pesemättömillä käsillä syödä, ei saastuta ihmistä.
21 Jésus étant parti de là, se retira du côté de Tyr et de Sidon.
Ja Jesus läksi sieltä ja poikkesi Tyron ja Sidonin maan ääriin.
22 Et voici qu’une femme chananéenne, sortie de ces contrées, s’écria, lui disant: Seigneur, fils de David, ayez pitié de moi; ma fille est cruellement tourmentée par le démon.
Ja katso, Kanaanean vaimo, joka niistä maan ääristä oli tullut, huusi häntä, sanoen: Herra, Davidin poika, armahda minua: minun tyttäreni vaivataan hirmuisesti perkeleeltä.
23 Jésus ne lui répondit pas un mot. Et ses disciples s’approchant de lui le priaient, disant: Renvoyez-la, car elle crie derrière nous.
Mutta ei hän sanaakaan häntä vastannut. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä, sanoen: eroita häntä sinustas; sillä hän huutaa meidän jälkeemme.
24 Mais Jésus répondant, dit: Je n’ai été envoyé qu’aux brebis perdues de la maison d’Israël.
Niin hän vastaten sanoi: en ole minä lähetetty, vaan kadotettuin lammasten tykö Israelin huoneesta.
25 Elle, cependant, vint et l’adora, disant: Seigneur, secourez-moi.
Mutta se tuli ja kumarsi häntä, sanoen: Herra, auta minua.
26 Jésus répliquant, dit: Il n’est pas bien de prendre le pain des enfants et de le jeter aux chiens.
Niin hän vastaten sanoi: ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.
27 Mais elle repartit: Il est vrai, Seigneur; mais les petits chiens mangent les miettes qui tombent de la table de leurs maîtres.
Niin se vastasi: totta Herra, syövät kuitenkin penikatkin niistä muruista, jotka heidän herrainsa pöydältä putoovat.
28 Alors reprenant la parole, Jésus lui dit: Ô femme, grande est votre foi; qu’il vous soit fait comme vous désirez. Et sa fuie fut guérie dès cette heure-là.
Silloin Jesus vastaten sanoi hänelle: oi vaimo, suuri on sinun uskos, tapahtukoon sinulle niinkuin sinä tahdot. Ja hänen tyttärensä tuli sillä hetkellä terveeksi.
29 Et lorsqu’il fut parti de là, Jésus vint le long de la mer de Galilée; et montant sur la montagne, il s’y assit.
Ja Jesus läksi sieltä ja tuli Galilean meren tykö, ja astui vuorelle, ja istui siihen.
30 Alors s’approcha de lui une grande foule, ayant avec elle des muets, des aveugles, des boiteux, des infirmes et beaucoup d’autres; et on les mit à ses pieds, et il les guérit:
Ja paljo kansaa tuli hänen tykönsä, ja toivat kanssansa ontuvia, sokeita, mykkiä, raajarikkoja ja paljon muita, ja laskivat Jesuksen jalkain eteen; ja hän paransi heidät.
31 De sorte que la foule était dans l’admiration, voyant des muets parlant, des boiteux marchant, des aveugles voyant; et elle glorifiait le Dieu d’Israël.
Niin että kansa ihmetteli, kuin he näkivät mykät puhuvan, raajarikot terveinä, ontuvat käyvän ja sokiat näkevän, ja kunnioittivat Israelin Jumalaa.
32 Cependant, Jésus ayant appelé ses disciples, dit: J’ai pitié de ce peuple, car il y a déjà trois jours qu’ils sont constamment avec moi, et ils n’ont pas de quoi manger; et je ne veux pas les renvoyer à jeun, de peur qu’ils ne défaillent en chemin.
Ja Jesus kutsui opetuslapsensa tykönsä, ja sanoi: minä armahdan kansaa, että he ovat jo kolme päivää minun tykönäni viipyneet, ja ei ole heillä mitään syötävää: ja en minä tahdo heitä tyköäni syömättä laskea pois, ettei he tiellä vaipuisi.
33 Les disciples lui répondirent: Où donc nous procurer, dans un désert, assez de pains pour rassasier une si grande multitude?
Niin sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: kusta me saamme tässä erämaassa niin monta leipää, että me ravitsemme niin paljon kansaa?
34 Et Jésus leur demanda: Combien avez-vous de pains? Et eux lui dirent: Sept, et quelques petits poissons.
Ja Jesus sanoi heille: kuinka monta leipää teillä on? He sanoivat: seitsemän, ja vähä kalasia.
35 Alors il commanda au peuple de s’asseoir sur la terre.
Niin hän käski kansan istua maan päälle atrioitsemaan.
36 Et prenant les sept pains et les poissons, et rendant grâces, il les rompit et les donna à ses disciples, et ses disciples les donnèrent au peuple.
Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
37 Et tous mangèrent et furent rassasiés. Et de ce qui resta de morceaux, ses disciples emportèrent sept corbeilles pleines.
Ja he söivät kaikki ja ravittiin, ja ottivat ylös mitä liiaksi jäi, seitsemän täysinäistä koria muruja.
38 Or, ceux qui mangèrent étaient au nombre de quatre mille hommes, outre les petits enfants et les femmes.
Mutta niitä jotka söivät, oli neljätuhatta miestä, ilman vaimoja ja lapsia.
39 Et le peuple renvoyé, il monta dans la barque, et vint aux confins du Magédan.
Ja kuin hän oli kansan tyköänsä laskenut, astui hän haahteen, ja tuli Magdalan rajoille.
