Job 15
1 Éliphaz de Théman prit la parole et dit:
Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2 Le sage répond-il par un vain savoir? Se gonfle-t-il la poitrine du vent d’orient?
Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3 Est-ce par d’inutiles propos qu’il se défend? Est-ce par des discours qui ne servent à rien?
Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4 Toi, tu détruis même la crainte de Dieu, Tu anéantis tout mouvement de piété devant Dieu.
Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5 Ton iniquité dirige ta bouche, Et tu prends le langage des hommes rusés.
Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6 Ce n’est pas moi, c’est ta bouche qui te condamne. Ce sont tes lèvres qui déposent contre toi.
Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7 Es-tu né le premier des hommes? As-tu été enfanté avant les collines?
Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8 As-tu reçu les confidences de Dieu? As-tu dérobé la sagesse à ton profit?
Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9 Que sais-tu que nous ne sachions pas? Quelle connaissance as-tu que nous n’ayons pas?
Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10 Il y a parmi nous des cheveux blancs, des vieillards, Plus riches de jours que ton père.
Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11 Tiens-tu pour peu de chose les consolations de Dieu, Et les paroles qui doucement se font entendre à toi?…
Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12 Où ton cœur t’entraîne-t-il, Et que signifie ce roulement de tes yeux?
Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13 Quoi! C’est contre Dieu que tu tournes ta colère Et que ta bouche exhale de pareils discours!
Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14 Qu’est-ce que l’homme, pour qu’il soit pur? Celui qui est né de la femme peut-il être juste?
Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15 Si Dieu n’a pas confiance en ses saints, Si les cieux ne sont pas purs devant lui,
Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16 Combien moins l’être abominable et pervers, L’homme qui boit l’iniquité comme l’eau!
Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
17 Je vais te parler, écoute-moi! Je raconterai ce que j’ai vu,
Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18 Ce que les sages ont fait connaître, Ce qu’ils ont révélé, l’ayant appris de leurs pères.
Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19 A eux seuls appartenait le pays, Et parmi eux nul étranger n’était encore venu.
Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20 Le méchant passe dans l’angoisse tous les jours de sa vie, Toutes les années qui sont le partage de l’impie.
Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21 La voix de la terreur retentit à ses oreilles; Au sein de la paix, le dévastateur va fondre sur lui;
Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22 Il n’espère pas échapper aux ténèbres, Il voit l’épée qui le menace;
Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23 Il court çà et là pour chercher du pain, Il sait que le jour des ténèbres l’attend.
Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24 La détresse et l’angoisse l’épouvantent, Elles l’assaillent comme un roi prêt à combattre;
Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25 Car il a levé la main contre Dieu, Il a bravé le Tout-Puissant,
Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26 Il a eu l’audace de courir à lui Sous le dos épais de ses boucliers.
Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27 Il avait le visage couvert de graisse, Les flancs chargés d’embonpoint;
Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28 Et il habite des villes détruites, Des maisons abandonnées, Sur le point de tomber en ruines.
Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29 Il ne s’enrichira plus, sa fortune ne se relèvera pas, Sa prospérité ne s’étendra plus sur la terre.
Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30 Il ne pourra se dérober aux ténèbres, La flamme consumera ses rejetons, Et Dieu le fera périr par le souffle de sa bouche.
Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31 S’il a confiance dans le mal, il se trompe, Car le mal sera sa récompense.
Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32 Elle arrivera avant le terme de ses jours, Et son rameau ne verdira plus.
Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33 Il sera comme une vigne dépouillée de ses fruits encore verts, Comme un olivier dont on a fait tomber les fleurs.
Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34 La maison de l’impie deviendra stérile, Et le feu dévorera la tente de l’homme corrompu.
Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35 Il conçoit le mal et il enfante le mal, Il mûrit dans son sein des fruits qui le trompent.
Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.
