Job 20
1 Çophar de Naama prit la parole et dit:
Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2 Eh bien! Mes réflexions m’incitent à répliquer et aussi les impressions que je ressens.
"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
3 Quand j’entends des reproches qui sont un affront pour moi, ma raison me dicte une réponse.
Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4 Connais-tu ce fait qui a existé de tout temps, depuis que l’homme est placé sur la terre:
Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5 que le triomphe des méchants est éphémère et que la joie du pervers ne dure qu’un instant?
Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6 Dût sa stature monter jusqu’au ciel et sa tête atteindre les nuages,
Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7 aussi sûrement que ses excréments, il périra sans retour: ceux qui le voyaient diront: "Où est-il?"
katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
8 Comme un songe, il s’envole, et l’on perd ses traces; il s’évanouit comme une vision nocturne.
Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
9 L’Œil qui l’a contemplé ne le découvre plus; sa demeure n’a plus de regard pour lui.
Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10 Ses fils devront solliciter la pitié des pauvres, et ses propres mains restituer la fortune acquise.
Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11 Ses membres, tout pleins encore de vigueur juvénile, se verront couchés dans la poussière.
Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
12 S’Il arrive que la perversité soit douce à sa bouche, qu’il la fasse glisser sous sa langue;
Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13 qu’il la ménage longtemps, ne cessant de la savourer, et la retienne encore au fond de son palais,
säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14 alors son aliment se transforme dans ses entrailles et devient dans son sein l’amer venin de l’aspic.
niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Il a dévoré une fortune et il faut qu’il la rejette: Dieu l’expulsera de ses intestins.
Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16 C’Est du poison d’aspic qu’il suçait: il périra par la langue de la vipère.
Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17 Qu’il n’espère point se délecter aux flots des ruisseaux de miel, des torrents de lait!
Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
18 Il faut qu’il rende le fruit de son labeur, avant de le consommer; il en sera de même des biens qu’il s’est acquis par ses échanges: il n’en tirera aucun plaisir.
Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19 C’Est qu’il a écrasé les faibles et les a abandonnés à eux-mêmes; il a ruiné des maisons par la rapine et ne les a point rebâties.
Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20 C’Est qu’il n’a pas connu la paix intérieure: il ne sauvera rien de ses plus chers trésors.
Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21 Rien n’échappait à ses appétits; aussi son bien-être n’aura-t-il aucune durée.
Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
22 Alors qu’il regorge de biens, il est dans la gêne; la main de tout misérable s’abattra sur lui.
Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23 Dieu se dispose à lui bourrer le ventre en lâchant contre lui son ardente colère, en la faisant pleuvoir sur lui en guise de nourriture.
Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24 II voudra fuir les armes de fer: il sera transpercé par un arc d’airain.
Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25 La flèche qui l’atteint, il la retire de son corps; elle sort étincelante du foie qu’elle a percé; l’épouvante le saisit.
kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26 Tous les noirs désastres menacent les trésors qu’il a amassés; un feu que personne n’a attisé le consume et dévore tout ce qui est resté dans sa demeure.
kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27 Les cieux dénoncent son crime et la terre se soulève contre lui.
Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28 Les biens de sa maison s’en vont; tout s’écroule au jour de la colère divine.
Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
29 Telle est la part que Dieu réserve à l’homme pervers; tel est l’héritage qui lui est destiné par la parole du Tout-Puissant.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
