Proverbes 8

1 La sagesse ne crie-t-elle pas, et l’intelligence ne fait-elle pas retentir sa voix?

Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?

2 Au sommet des hauteurs, sur le chemin, aux carrefours, elle se tient debout.

Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.

3 À côté des portes, à l’entrée de la ville, là où l’on passe pour entrer, elle crie:

Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:

4 À vous, hommes, je crie, et ma voix [s’adresse] aux fils des hommes!

Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;

5 Vous, simples, comprenez la prudence, et vous, sots, comprenez ce qu’est le sens.

Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.

6 Écoutez, car je dirai des choses excellentes, et l’ouverture de mes lèvres [prononcera] des choses droites;

Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.

7 car mon palais méditera la vérité, et la méchanceté sera une abomination pour mes lèvres.

Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.

8 Toutes les paroles de ma bouche sont selon la justice, il n’y a rien en elles de pervers ni de tortueux;

Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.

9 elles sont toutes claires pour celui qui a de l’intelligence, et droites pour ceux qui ont trouvé la connaissance.

Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.

10 Recevez mon instruction, et non pas de l’argent, et la connaissance plutôt que l’or fin choisi;

Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.

11 car la sagesse est meilleure que les rubis, et rien de ce qui fait nos délices ne l’égale.

Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.

12 Moi, la sagesse, je demeure avec la prudence, et je trouve la connaissance [qui vient] de la réflexion.

Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.

13 La crainte de l’Éternel, c’est de haïr le mal. Je hais l’orgueil et la hauteur, et la voie d’iniquité, et la bouche perverse.

Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.

14 À moi le conseil et le savoir-faire; je suis l’intelligence; à moi la force.

Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.

15 Par moi les rois règnent, et les princes statuent la justice.

Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;

16 Par moi les chefs dominent, et les nobles, tous les juges de la terre.

Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.

17 J’aime ceux qui m’aiment; et ceux qui me recherchent me trouveront.

Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.

18 Avec moi sont les richesses et les honneurs, les biens éclatants et la justice.

Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.

19 Mon fruit est meilleur que l’or fin, même que l’or pur; et mon revenu [meilleur] que l’argent choisi.

Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.

20 Je marche dans le chemin de la justice, au milieu des sentiers de juste jugement,

Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,

21 pour faire hériter les biens réels à ceux qui m’aiment, et pour remplir leurs trésors.

Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.

22 L’Éternel m’a possédée au commencement de sa voie, avant ses œuvres d’ancienneté.

Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.

23 Dès l’éternité je fus établie, dès le commencement, dès avant les origines de la terre.

Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.

24 Quand il n’y avait pas d’abîmes, j’ai été enfantée, quand il n’y avait pas de sources pleines d’eaux.

Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.

25 Avant que les montagnes soient établies sur leurs bases, avant les collines, j’ai été enfantée,

Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;

26 lorsqu’il n’avait pas encore fait la terre et les campagnes, et le commencement de la poussière du monde.

Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.

27 Quand il disposait les cieux, j’étais là; quand il ordonnait le cercle qui circonscrit la face de l’abîme,

Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.

28 quand il établissait les nuées en haut, quand il affermissait les sources des abîmes,

Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;

29 quand il imposait son décret à la mer, afin que les eaux n’outrepassent point son commandement, quand il décrétait les fondements de la terre:

Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,

30 j’étais alors à côté de lui son nourrisson, j’étais ses délices tous les jours, toujours en joie devant lui,

Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;

31 me réjouissant en la partie habitable de sa terre, et mes délices étaient dans les fils des hommes.

Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.

32 Maintenant donc, fils, écoutez-moi: bienheureux ceux qui gardent mes voies!

Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne, jotka minun tieni pitävät.

33 Écoutez l’instruction, et soyez sages, et ne la rejetez point.

Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.

34 Bienheureux l’homme qui m’écoute, veillant à mes portes tous les jours, gardant les poteaux de mes entrées!

Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.

35 Car celui qui m’a trouvée a trouvé la vie, et acquiert faveur de la part de l’Éternel;

Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;

36 mais celui qui pèche contre moi fait tort à son âme; tous ceux qui me haïssent aiment la mort.

Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.