Psalmien 37
1 Daavidin virsi. Älä vihastu pahain tähden, älä kadehdi väärintekijöitä.
David ih Saam laa. Hmuensae sah kaminawk pongah palungboeng hmah loe, nihcae to awt hmah.
2 Sillä niinkuin heinä heidät pian niitetään pois, ja he lakastuvat niinkuin vihanta ruoho.
Nihcae loe akra ai ah qam baktiah aat ueloe, qam kahing baktiah azaem o tih.
3 Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvä on, asu maassa ja noudata totuutta;
Angraeng to oep ah loe, kahoih hmuen to sah ah; prae thungah om ah loe, poek caksak ah.
4 silloin sinulla on ilo Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämesi halajaa.
Angraeng ah anghoehaih tawn ah, to tih nahaeloe palung thung hoi na koeh ih hmuen to na paek tih.
5 Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.
Na caehhaih loklam to Angraeng khaeah aap ah; anih to oep ah; to tih nahaeloe angmah na hoi tih.
6 Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niinkuin valkeuden ja sinun oikeutesi niinkuin keskipäivän.
Anih mah loe na toenghaih to hmai baktih, katoengah takroek ih lok to athun ih ni aengh baktiah aangsak tih.
7 Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.
Angraeng hmaa ah anghngai duem ah loe, anih to palungsawkhaih hoiah zing ah: a caehhaih loklam amkah hanah toksah thaih, sethaih poeng hanah toksah thaih kami pongah palungboeng hmah.
8 Herkeä vihasta ja heitä kiukku, älä kiivastu, se on vain pahaksi.
Palungphui hmah loe, palung doeh baesak hmah: zaehaih sak hanah kahoih ai poekhaih to tawn hmah.
9 Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.
Sethaih sah kaminawk loe pahnawt sut ah om tih, toe Angraeng zing kaminawk loe long to toep o tih.
10 Hetkinen vielä, niin jumalatonta ei enää ole; kun hänen sijaansa katsot, on hän jo poissa.
Sethaih sah kami loe akra ai ah om mak ai boeh: ue, anih ih ahmuen to na pakrong khing cadoeh, na hnu mak ai.
11 Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.
Toe tuinom tawn kaminawk loe long hae toep o ueloe, kating ai monghaih hoiah khosak nawm o tih.
12 Jumalaton miettii vanhurskaalle pahaa ja kiristelee hänelle hampaitansa;
Kasae kami mah loe katoeng kami to pacaeng moe, haa a kaek thuih.
13 mutta Herra nauraa hänelle, sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.
Toe anih ih atue pha tih boeh, tiah Angraeng mah panoek pongah, anih to pahnui thuih.
14 Jumalattomat paljastavat miekkansa ja jännittävät jousensa, kaataaksensa kurjan ja köyhän, teurastaaksensa ne, jotka ovat oikealla tiellä.
Kasae kaminawk mah amtang kaminawk to amtimsak moe, toenghaih sah kaminawk to hum hanah, sumsen aphong thuih pacoengah, kalii to anueng thuih.
15 Mutta heidän miekkansa käy heidän omaan sydämeensä, ja heidän jousensa särkyvät.
Toe angmacae ih sumsen mah angmacae ih palung to thun pae ueloe, palaanawk doeh angkhaek pae tih.
16 Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous.
Kahoih ai kami angraeng parai pongah loe, katoeng kami mah tawn ih hmuen zetta to hoih kue.
17 Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita.
Kasae kami ih ban loe angkhaek tih: toe katoeng kami loe Angraeng mah patawnh.
18 Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.
Katoeng kaminawk ih aninawk loe Angraeng mah panoek pae: nihcae ih qawk loe dungzan khoek to cak poe tih.
19 Pahana aikana he eivät joudu häpeään, ja nälän päivinä heillä on kyllin syötävää.
Nihcae loe sethaih tue phak naah azatpaw o mak ai; takaang thohhaih atue naah doeh zok amhah o tih.
20 Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset ovat kuin niittyjen koreus: he katoavat, katoavat niinkuin savu.
Toe kahoih ai kami loe anghma angtaa tih: Angraeng ih misanawk loe kathawk tuu baktiah om o cadoeh, amro o ueloe, hmaikhue baktiah anghma o boih tih.
21 Jumalaton ottaa lainan eikä maksa, mutta vanhurskas on armahtavainen ja antelias.
Kahoih ai kami loe hmuenmae to coi, toe pathok let ai: toe katoeng kami mah loe palungnathaih to amtuengsak moe, paek let.
22 Sillä hänen siunaamansa perivät maan, mutta hänen kiroamansa hävitetään.
Angraeng tahamhoihaih tongh kaminawk loe, long hae toep o tih; anih mah tangoeng ih kaminawk loe pahnawt sut tih.
23 Herra vahvistaa sen miehen askeleet, jonka tie hänelle kelpaa.
Kahoih kami ih khok tangkannawk loe Angraeng mah caksak; a caehhaih loklam nuiah palung tongh.
24 Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.
Anih loe amthaek cadoeh, amtim bung mak ai: tipongah tih nahaeloe Angraeng mah anih ih ban to patawnh pae.
25 Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.
Katoeng kami to pahnawt sut, anih ih caanawk loe buh hnik o ti, tiah ka qoeng li nathuem hoi kamtong vaihi mitong khoek to ka panoek vai ai vop.
26 Aina hän on armahtavainen ja antaa lainaksi, ja hänen lapsensa ovat siunaukseksi.
Anih loe tahmenhaih tawnh moe, minawk han a paek pongah, a caanawk mah tahamhoihaih hnuk o.
27 Karta pahaa ja tee hyvää, niin sinä pysyt iankaikkisesti.
Kasae hmuen to caehtaak ah loe, kahoih hmuen to sah ah; to tiah nahaeloe prae thungah na om poe tih.
28 Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti, mutta jumalattomain siemen hävitetään.
Angraeng loe toenghaih to koeh pongah, angmah ih kaciim kaminawk to pahnawt sut ai; nihcae to dungzan khoek to khet poe: toe kasae kaminawk ih caanawk loe pahnawt suthaih to tongh o tih.
29 Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.
Katoeng kami loe long to toep ueloe, to ah dungzan khoek to om tih.
30 Vanhurskaan suu lausuu viisautta, ja hänen kielensä puhuu oikeuden sanoja.
Katoeng kami ih pakha mah loe palunghahaih lok to thuih; anih ih palai mah doeh toenghaih lok ni thuih.
31 Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessään, hänen askeleensa eivät horju.
Anih loe Sithaw ih kaalok to palung thungah suek pongah, a caeh naah amthaek mak ai.
32 Jumalaton väijyy vanhurskasta ja etsii häntä tappaaksensa.
Kasae kami loe katoeng kami to hum hanah, angang.
33 Mutta Herra ei jätä häntä hänen käsiinsä eikä tuomitse häntä syylliseksi, kun hänen asiansa on oikeudessa.
Toe Angraeng mah anih to kasae kami ban ah caehtaak sut mak ai, lokcaek naah doeh anih to sungsak mak ai.
34 Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.
Angraeng to zing ah loe a loklam to pazui ah, prae toep hanah anih mah na pakoeh tih: kasae kaminawk amro o naah, to hmuen to na hnu tih.
35 Minä näin jumalattoman, väkivaltaisen, rehevänä kuin viheriöivä puu, juurtunut paikoilleen.
Kasae kami loe thacak moe, long kahoih pongah amprawk thing kahing baktiah qoeng tahang to ka hnuk.
36 Mutta kun ohi kuljettiin, katso, ei häntä enää ollut; minä etsin häntä, vaan häntä ei löytynyt.
Toe anih loe laemh ving boeh, khenah, om ai boeh: ue, anih to ka pakrong, toe anih loe hnu thai ai boeh.
37 Ota nuhteettomasta vaari, katso rehellistä: rauhan miehellä on tulevaisuus,
Kahoih kami hnuk ah bangah, katoeng kami to khen ah: to tiah sah kami loe hnukkhuem ah monghaih to hnu tih.
38 mutta luopuneet hukkuvat kaikki, ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois.
Zaehaih sah kaminawk loe amro o ueloe, sethaih sah kaminawk loe hnukkhuem ah amrohaih tong o tih.
39 Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana.
Katoeng kami pahlonghaih loe Angraeng ih ni: raihaih tongh naah Angraeng loe nihcae thacakhaih ah oh.
40 Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.
Angraeng mah nihcae to abomh ueloe, pahlong tih: anih khaeah amha o pongah, anih mah kasae kaminawk ban thung hoiah nihcae to pahlong tih.
