Psalmien 120

1 Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.

En vallfartssång. Jag ropar till HERREN i min nöd, och han svarar mig.

2 Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä.

HERRE, rädda min själ från lögnaktiga läppar, från en falsk tunga.

3 Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli?

Varmed bliver du lönad, både nu och allt framgent, du falska tunga?

4 Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!

Jo, med en våldsverkares skarpa pilar och med glödande ginstkol.

5 Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä!

Ve mig, att jag måste dväljas i Meseks land och bo ibland Kedars hyddor!

6 Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat.

Länge nog har min själ måst bo ibland dem som hata friden.

7 Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.

Jag själv håller frid, men säger jag blott ett ord, äro de redo till strid.