Sananlaskujen 29
1 Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.
Viro, qui corripientem dura cervice contemnit, repentinus ei superveniet interitus: et eum sanitas non sequetur.
2 Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.
In multiplicatione iustorum laetabitur vulgus: cum impii sumpserint principatum, gemet populus.
3 Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.
Vir, qui amat sapientiam, laetificat patrem suum: qui autem nutrit scorta, perdet substantiam.
4 Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
Rex iustus erigit terram, vir avarus destruet eam.
5 Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.
Homo, qui blandis, fictisque sermonibus loquitur amico suo, rete expandit gressibus eius.
6 Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.
Peccantem virum iniquum involvet laqueus: et iustus laudabit atque gaudebit.
7 Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.
Novit iustus causam pauperum: impius ignorat scientiam.
8 Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.
Homines pestilentes dissipant civitatem: sapientes vero avertunt furorem.
9 Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.
Vir sapiens, si cum stulto contenderit, sive irascatur, sive rideat, non inveniet requiem.
10 Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.
Viri sanguinum oderunt simplicem: iusti autem quaerunt animam eius.
11 Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
Totum spiritum suum profert stultus: sapiens differt, et reservat in posterum.
12 Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
Princeps, qui libenter audit verba mendacii, omnes ministros habet impios.
13 Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
Pauper, et creditor obviaverunt sibi: utriusque illuminator est Dominus.
14 Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
Rex, qui iudicat in veritate pauperes, thronus eius in aeternum firmabitur.
15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
Virga atque correptio tribuit sapientiam: puer autem, qui dimittitur voluntati suae, confundit matrem suam.
16 Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
In multiplicatione impiorum multiplicabuntur scelera: et iusti ruinas eorum videbunt.
17 Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
Erudi filium tuum, et refrigerabit te, et dabit delicias animae tuae.
18 Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
Cum prophetia defecerit, dissipabitur populus: qui vero custodit legem, beatus est.
19 Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
Servus verbis non potest erudiri: quia quod dicis intelligit, et respondere contemnit.
20 Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
Vidisti hominem velocem ad loquendum? stultitia magis speranda est, quam illius correptio.
21 Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
Qui delicate a pueritia nutrit servum suum, postea sentiet eum contumacem.
22 Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
Vir iracundus provocat rixas: et qui ad indignandum facilis est, erit ad peccandum proclivior.
23 Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
Superbum sequitur humilitas: et humilem spiritu suscipiet gloria.
24 Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
Qui cum fure participat, odit animam suam: adiurantem audit, et non indicat.
25 Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
Qui timet hominem, cito corruet: qui sperat in Domino, sublevabitur.
26 Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
Multi requirunt faciem principis: et iudicium a Domino egreditur singulorum.
27 Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.
Abominantur iusti virum impium: et abominantur impii eos, qui in recta sunt via. Verbum custodiens filius, extra perditionem erit.
