< Valitusvirret 5 >

1 Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut; katso ja näe meidän häväistyksemme.
Sonje, O SENYÈ, sa ki te rive nou an. Gade pou wè repwòch nou.
2 Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille, meidän talomme muukalaisille.
Eritaj nou te bay kon don a etranje yo, kay nou yo a moun nou pa konnen.
3 Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi, meidän äitimme ovat kuin lesket.
Nou te devni òfelen san papa. Manman nou yo tankou vèv.
4 Oman juomavetemme me ostamme rahalla; omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.
Nou oblije achte dlo pou nou bwè. Bwa nou se pou vann, yo vann nou li.
5 Vainoojamme ovat meidän niskassamme; kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.
Sila k ap kouri dèyè nou yo rive sou kou nou. Nou vin bouke nèt. Nanpwen repo pou nou.
6 Egyptille me lyömme kättä ja Assurille saadaksemme leipää ravinnoksi.
Nou te vin soumèt devan Egypte ak Assyrie pou nou jwenn ase pen.
7 Meidän isämme ovat syntiä tehneet; heitä ei enää ole. Me kannamme heidän syntivelkaansa.
Papa zansèt nou yo te peche, men yo pa la ankò; se nou menm ki te pote inikite pa yo.
8 Orjat hallitsevat meitä; ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.
Se esklav yo k ap domine sou nou; nanpwen moun ki pou delivre nou nan men yo.
9 Henkemme kaupalla me noudamme leipämme, väistäen miekkaa erämaassa.
Nou riske lavi nou pou jwenn pen akoz nepe nan dezè a.
10 Meidän ihomme halkeilee kuin uuni nälän poltteiden takia.
Po nou vin kwit tankou yon fou, akoz gwo chalè grangou a.
11 Naisia raiskataan Siionissa, neitsyitä Juudan kaupungeissa.
Yo te ravaje tout fanm Sion yo; vyèj lavil a Juda yo.
12 Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät, vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.
Prens yo te pann pa men yo; ansyen yo te vin pa respekte.
13 Nuorukaiset kantavat myllynkiviä, poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.
Jennonm yo te fòse travay devan moulen an e timoun yo te kilbite anba gwo chaj bwa yo.
14 Poissa ovat vanhukset porteista, nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.
Ansyen yo ale kite pòtay la; jennonm yo ale kite mizik yo.
15 Poissa on ilo sydämistämme, karkelomme on valitukseksi muuttunut.
Jwa nan kè nou vin sispann; danse vin ranplase pa fè dèy.
16 Pudonnut on päästämme kruunu. Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!
Kouwòn nan soti sou tèt nou; malè a nou menm, paske nou te peche!
17 Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi, näitten tähden ovat silmämme pimenneet-
Akoz sa, kè nou febli; akoz bagay sa yo, zye nou pa wè klè.
18 Siionin vuoren tähden, joka on autiona, jolla ketut juoksentelevat.
Akoz Mòn Sion ki kouche dezole nèt, rena yo fè patwouj ladann.
19 Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.
Ou menm, O SENYÈ, Ou renye jis pou tout tan; twòn Ou se de jenerasyon an jenerasyon.
20 Miksi unhotat meidät ainiaaksi, hylkäät meidät ikipäiviksi?
Poukisa Ou bliye nou jis pou tout tan? Poukisa Ou abandone nou jis rive tout tan sa a?
21 Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme muinaiselleen.
Restore nou a Ou menm O SENYÈ, pou nou ka vin restore. Fè jou nou yo vin jan yo te ye nan tan pase yo.
22 Vai oletko meidät peräti hyljännyt, vihastunut meihin ylenmäärin?
Men Ou deja fin rejte nou nèt. Ou rete byen fache nèt ak nou.

< Valitusvirret 5 >