Jobin 8
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
Tada odgovori Vildad Sušanin i reèe:
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
Dokle æeš tako govoriti? i rijeèi usta tvojih dokle æe biti kao silan vjetar?
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
Eda li Bog krivo sudi? ili svemoguæi izvræe pravdu?
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
Što su sinovi tvoji zgriješili njemu, zato ih je dao bezakonju njihovu.
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
A ti da potražiš Boga i pomoliš se svemoguæemu,
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
Ako si èist i prav, zaista æe se prenuti za te i èestit æe uèiniti pravedan stan tvoj;
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
I poèetak æe tvoj biti malen, a pošljedak æe ti biti vrlo velik.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
Jer pitaj preðašnji naraštaj, i nastani da razbereš od otaca njihovijeh;
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
Jer smo mi juèerašnji, i ne znamo ništa, jer su naši dani na zemlji sjen.
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
Neæe li te oni nauèiti? neæe li ti kazati i iz srca svojega iznijeti rijeèi?
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
Nièe li sita bez vlage? raste li rogoz bez vode?
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
Dok se još zeleni, dok se ne pokosi, suši se prije svake trave.
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
Take su staze svijeh koji zaboravljaju Boga, i nadanje licemjerovo propada.
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
Njegovo se nadanje podlama i uzdanje je njegovo kuæa paukova;
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
Nasloni se na kuæu svoju, ali ona ne stoji tvrdo; uhvati se za nju, ali se ona ne može održati.
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
Zeleni se na suncu, i uvrh vrta njegova pružaju se ogranci njegovi;
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
Žile njegove zapleæu se kod izvora, i na mjestu kamenitu širi se;
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
Ali kad se išèupa iz mjesta svojega, ono ga se odrièe: nijesam te vidjelo.
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
Eto, to je radost od njegova puta; a iz praha nièe drugi.
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
Gle, Bog ne odbacuje dobroga, ali ne prihvata za ruku zlikovca.
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
Još æe napuniti usta tvoja smijeha i usne tvoje popijevanja.
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
Nenavidnici tvoji obuæi æe se u sramotu, i šatora bezbožnièkoga neæe biti.
