Jobin 28
1 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;
“Da, srebro ima svoja nalazišta, a zlato mjesta gdje se pročišćava.
2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.
Ruda željezna iz zemlje se vadi, a iz rudače rastaljene bakar.
3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.
Ljudi tami postavljaju granice i kopaju do najvećih dubina za kamenom u mraku zakopanim.
4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.
Čeljad iz tuđine rovove dube do kojih ljudska ne dopire noga, visi njišuć' se, daleko od ljudi.
5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.
Krilo zemlje iz kojeg kruh nam niče kao od vatre sve je razrovano.
6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.
Stijene njene safira su skrovišta, prašina zlatna krije se u njima.
7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.
Tih putova ne znaju grabljivice, jastrebovo ih oko ne opaža.
8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.
Zvijeri divlje njima nisu kročile niti je kada lav njima prošao.
9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.
Ali na kamen diže čovjek ruku te iz korijena prevraća planine.
10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.
U kamenu prokopava prolaze, oko mu sve dragocjeno opaža.
11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.
Žilama vode on tok zaustavlja; stvari skrivene nosi na vidjelo.
12 Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
Ali otkuda nam Mudrost dolazi? Na kojemu mjestu Razum prebiva?
13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.
Čovjek njezina ne poznaje puta, u zemlji živih nisu je otkrili.
14 Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.
Bezdan govori: 'U meni je nema!' a more: 'Ne nalazi se kod mene!'
15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.
Zlatom se čistim kupiti ne može, ni cijenu njenu srebrom odmjeriti;
16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.
ne mjeri se ona zlatom ofirskim, ni oniksom skupim pa ni safirom.
17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.
Sa zlatom, staklom ne poređuje se, nit' se daje za sud od suha zlata.
18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.
Čemu spominjat' prozirac, koralje, bolje je steći Mudrost no biserje.
19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.
Što je prema njoj topaz etiopski? Ni čistim zlatom ne procjenjuje se.
20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
Ali otkuda nam Mudrost dolazi? Na kojemu mjestu Razum prebiva?
21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.
Sakrivena je očima svih živih; ona izmiče pticama nebeskim.
22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.
Propast paklena i Smrt izjavljuju: 'Za slavu njenu mi smo samo čuli.' (questioned)
23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.
Jedino je Bog put njen proniknuo, on jedini znade gdje se nalazi.
24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.
Jer pogledom granice zemlje hvata i opaža sve pod svodom nebeskim.
25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,
Kad htjede vjetru odredit težinu i mjerilom svu vodu izmjeriti,
26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,
kad je zakone daždu nametnuo i oblacima gromovnim putove,
27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.
tad ju je vidio te izmjerio, učvrstio i do dna ispitao.
28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."
A potom je rekao čovjeku: Strah Gospodnji - eto što je mudrost; 'Zla se kloni' - to ti je razumnost.”
