< Jobin 26 >
2 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!
“Woaboa deɛ ɔnni tumi! Woagye basa a ɛnni ahoɔden!
3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
Woatu deɛ ɔnnim nyansa fo! Na woada nhunumu pa ara adi!
4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?
Hwan na ɔboaa wo ma wokaa saa nsɛm yi? Hwan honhom na ɛkasa faa wo mu?
5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
“Awufoɔ wɔ ahoyera kɛseɛ mu, wɔn a wɔwɔ nsuo ase ne deɛ ɛte mu nyinaa.
6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä. (Sheol )
Asamando da adagya Onyankopɔn anim; Ɔsɛeɛ nso nni nkatasoɔ. (Sheol )
7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
Ɔtrɛ atifi fam ewiem wɔ deɛ ɛda mpan so; na ɔde asase sensɛn ohunu so.
8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
Ɔkyekyere nsuo hyɛ ne omununkum mu, nanso nsuo no mu duru ntumi mpae no.
9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
Ɔtrɛ ne omununkum mu de kata ɔsrane ani.
10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
Ɔhyɛ agyiraeɛ wɔ nsuo so de to hyeɛ wɔ hann ne esum ntam.
11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
Ɔsoro nnyinasoɔ woso, na nʼanimka ma wɔn ho dwiri wɔn.
12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
Ɔde ne tumi wɔsoo ɛpo ne nyansa mu, ɔtwitwaa ɛpobɔpɔn mu asinasini.
13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
Ɔde nʼahomeɛ maa ewiem teeɛ; na ne nsa wɔɔ ɔtweaseɛ a ɔrewea.
14 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"
Yeinom yɛ ne nnwuma mfeafeaho; ɔka asomusɛm brɛoo kyerɛ yɛn! Na hwan na ɔbɛtumi ate ne tumi mmobɔmu no ase.”