Jobin 26
1 Job vastasi ja sanoi:
Felelt Jób és mondta:
2 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!
Mint gyámolítottad a tehetetlent, segítetted az erőtlennek karját!
3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
Mit tanácsoltál a bölcsességtelennek s valódi tudást bőven ismertettél!
4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?
Kinek adtál tudtul szavakat s kinek szelleme fakadt belőled?
5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
Az árnyak megreszketnek alul a vizeken és lakóikon.
Meztelen az alvilág ő előtte s takarója az enyészet neki. (Sheol h7585)
7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
Kiterjeszti az Északot az űr fölé, lebegteti a földet a semmiségen;
8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
beköti a vizet felhőibe, s nem hasad meg felleg alatta;
9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
befogja a trón felszínét, kiterítette reá fellegét.
10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
Határt vont a vizek színén odáig, hol vége van a világosságnak a sötétség mellett.
11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
Az ég oszlopai megrázkódnak s elámulnak dorgálásától.
12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
Erejével felkavarta a tengert s értelmével összezúzta, Ráhábot.
13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
Fuvallata által derültté válik az ég, átszúrta keze a futó kígyót.
14 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"
Lám, ezek útjainak szélei, mily csekély nesz az, a mit róla hallunk, de hatalmának dörgését ki foghatja föl!
