Jobin 13
1 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
Zie, dit alles heb ik met eigen ogen aanschouwd, Mijn oor heeft het gehoord en verstaan.
2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
Wat gij weet, weet ik even goed: Ik doe niet onder voor u.
3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
Daarom wil ik tot den Almachtige spreken, Mijn zaak bepleiten voor God!
4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
Want gij zijt leugensmeden, En kwakzalvers allemaal!
5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
Als gij er nu maar het zwijgen toe deedt, Rekende men het u als wijsheid aan.
6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
Luistert dus liever naar mijn pleit, En geeft acht op het pleidooi mijner lippen.
7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
Moogt gij leugens spreken, om God te believen, Ter wille van Hem onwaarheid zeggen;
8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
Moogt gij partijdig voor Hem zijn, Wanneer gij voor God denkt te pleiten?
9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
Loopt dit goed voor u af, wanneer Hij u in verhoor neemt; Of denkt gij Hem te bedriegen, zoals men mensen bedriegt?
10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
Ten zwaarste zal Hij u straffen, Zo gij partijdig zijt in het geniep.
11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
Zal zijn Majesteit u dan niet ontstellen, Zijn verschrikkingen u niet overvallen?
12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
Want uw uitspraken zijn spreuken van as, Uw betogen, betogen van leem!
13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
Zwijgt derhalve, en laat mij spreken; Laat er van komen wat wil!
14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
Ik pak mijn vlees tussen mijn tanden, En neem mijn leven in mijn hand.
15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
Wil Hij me doden, ik wacht Hem af; Maar ik verdedig mijn wandel voor Hem!
16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
Dit zal reeds een triomf voor mij zijn; Want de boze durft niet eens voor zijn aanschijn treden!
17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
Luistert dus goed naar mijn woord, Leent het oor aan mijn rede.
18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
Zie, ik heb mijn pleit gereed, Ik ben mij bewust van mijn recht!
19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
Wie brengt er iets tegen mij in? Ik zou aanstonds zwijgen en sterven.
20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
Twee dingen moet Gij mij echter besparen, Dan verschuil ik mij niet voor uw aanschijn:
21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
Neem uw hand van mij weg, En verbijster mij niet door uw verschrikking.
22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
Daag mij dus uit, en ik zal antwoorden; Of laat mij spreken, en antwoord Gij:
23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
Hoeveel fouten en zonden heb ik bedreven, Noem mij mijn misdaden en zonden op!
24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
Waarom verbergt Gij uw aanschijn, En beschouwt Gij mij als uw vijand?
25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
Wilt gij een weggewaaid blad nog verschrikken, Een verdorde halm nog vervolgen:
26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
Dat Gij zo’n bitter lot mij bestemt, En de fouten wreekt van mijn jeugd;
27 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
Mijn voeten steekt in een blok, al mijn gangen bewaakt, En mijn voetzolen bespiedt?
28 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
