1 Mooseksen 45
1 Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään kaikkien niiden nähden, jotka seisoivat hänen ympärillään. Hän huusi: "Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!" Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen.
Joseph loe a taengah kangdoe kaminawk hmaa ah angsum thai ai boeh pongah, Kai khae hoi kalah bang caeh o boih ah, tiah a hang; to naah Joseph mah amyanawk khaeah angmah hoi angmah to taphong, to naah a taengah mi doeh om ai.
2 Ja hän purskahti ääneensä itkemään, niin että egyptiläiset ja faraon hoviväki sen kuulivat.
Tha hoi a qah pongah, Izip kaminawk hoi Faro imthung takohnawk mah doeh thaih o.
3 Ja Joosef sanoi veljilleen: "Minä olen Joosef. Vieläkö minun isäni elää?" Mutta hänen veljensä eivät voineet vastata hänelle, niin hämmästyksissään he olivat hänen edessään.
Joseph mah amyanawk khaeah, Kai loe Joseph ni! Pa to hing vop maw? tiah a naa. Toe amyanawk loe, Anih hmaa ah poek anghmang o sut pongah, lok pathim pae o ai.
4 Mutta Joosef sanoi veljilleen: "Tulkaa tänne luokseni". Ja he tulivat. Niin hän sanoi: "Minä olen Joosef, teidän veljenne, jonka myitte Egyptiin.
To naah Joseph mah amyanawk khaeah, Ka taengah angzo oh, tiah a naa. Nihcae loe caeh o. Anih mah, Kai loe Izip prae ah nang zawh o ih, nangcae ih amnawk Joseph ni!
5 Mutta älkää nyt olko murheissanne älkääkä pahoitelko sitä, että olette myyneet minut tänne, sillä Jumala on minut lähettänyt teidän edellänne pitääkseen teidät hengissä.
To pongah kai nang zawh o pongah vaihi palungsae o sak hmah loe, palung doeh phui o hmah; hinghaih pahlong han ih ni hae ahmuen ah Sithaw mah kai ang patoeh hmaloe.
6 Kaksi vuotta on nyt nälänhätä ollut maassa, ja vielä on jäljellä viisi vuotta, joina ei kynnetä eikä eloa korjata.
Vaihi prae thungah khokhahaih saning hnetto oh boeh, hmabang saning pangato thung mi mah doeh lawk sah mak ai ueloe, cang doeh aat o mak ai.
7 Niin Jumala lähetti minut teidän edellänne säilyttääkseen teille jälkeläisiä maan päällä ja pitääkseen teidät hengissä, pelastukseksi monille.
Toe long ah kanghmat nangcae to hingsak moe, kalen parai pahlonghaih hoiah nangcae to loisak hanah, Sithaw mah hae ahmuen ah kai hae ang patoeh boeh.
8 Ette siis te ole lähettäneet minua tänne, vaan Jumala; hän asetti minut faraon neuvonantajaksi ja koko hänen hovinsa herraksi ja koko Egyptin maan valtiaaksi.
To pongah kai haeah patoehkung loe nangcae na ai, Sithaw ni; anih mah Faro to ampa ah ang sak pae, a imthung takoh boih ih angraeng ah ang suek moe, Izip prae boih ukkung ah ang sak.
9 Menkää, rientäkää minun isäni tykö ja sanokaa hänelle: 'Näin sanoo poikasi Joosef: Jumala on asettanut minut koko Egyptin herraksi, tule luokseni, älä viivyttele!
Kam pa khaeah karangah caeh oh loe, anih khaeah, Na capa Joseph mah, Kai loe Sithaw mah Izip prae thung boih ukkung angraeng ah ang sak boeh; akra ai ah, kai khaeah angzo tathuk ah, tiah a thuih;
10 Sinä saat asettua Goosenin maakuntaan ja olla minun läheisyydessäni, sinä ja sinun lapsesi ja lastesi lapset, pikkukarjasi ja raavaskarjasi, kaikki, mitä sinulla on.
kaimah hoi kazoi ahmuen, Goshen prae ah khosah oh, nangmah hoi na caanawk, na caanawk patoeng, maitawnawk, tuunawk hoi na tawnh ih hmuennawk to sin o boih ah;
11 Minä elätän sinua siellä-vielä on näet viisi nälkävuotta-niin ettet sinä eikä sinun perheesi eikä kukaan omaisistasi ole sortuva puutteeseen.'
kai mah kang pacah o han hmang, saning pangato thung khokha vop tih; to tih ai nahaeloe nangmah hoi na imthung takoh boih, na tawnh ih hmuennawk boih anghmaa tih, tiah thui pae oh.
12 Te näette omin silmin, ja myöskin veljeni Benjamin näkee, että minä itse teille puhun.
Khenah, nangcae hoi kam nawk Benjamin mikhnuk ah, ka pakha hoiah kang thuih o ih lok to na thaih o boeh.
13 Kertokaa siis isällenne kaikesta siitä kunniasta, joka on tullut minun osakseni Egyptissä, ja kaikesta, mitä olette nähneet, ja rientäkää ja tuokaa isäni tänne."
Izip prae ah ka lensawkhaih hoi na hnuk o ih hmuennawk boih, kam pa khaeah thui pae oh; karangah caeh oh loe, kam pa to haeah angzo o haih ah, tiah a naa.
14 Ja hän lankesi veljensä Benjaminin kaulaan ja itki, ja myöskin Benjamin itki hänen kaulassaan.
To pacoengah amnawk Benjamin to takop moe, a qah; Benjamin mah doeh anih to takop moe, qah;
15 Ja hän suuteli kaikkia veljiään ja itki heidän rinnoillaan. Senjälkeen hänen veljensä puhelivat hänen kanssaan.
to pacoengah amyanawk boih to a mok moe, a qah; to pacoengah amyanawk hoiah lok apaeh o.
16 Kun sanoma siitä, että Joosefin veljet olivat saapuneet, kuului faraon hoviin, oli se faraon ja kaikkien hänen palvelijainsa mieleen.
Joseph ih amyanawk angzoh o ti, tiah Faro imthung takoh mah thaih naah, Faro hoi a tamnanawk boih poeknawm o.
17 Ja farao sanoi Joosefille: "Sano veljillesi: 'Tehkää näin: sälyttäkää kuormat juhtainne selkään ja lähtekää kotiin Kanaanin maahan,
Faro mah Joseph khaeah, Nam yannawk khaeah, hae tiah thui paeh loe, hae tiah sahsak ah; laa hrang hoiah hmuennawk to phaw o sak ah loe, Kanaan prae ah amlaemsak ah;
18 ottakaa isänne ja perheenne ja tulkaa minun luokseni, niin minä annan teille parasta, mitä Egyptissä on, ja te saatte syödä maan lihavuudesta'.
nam pa hoi imthung takoh kaminawk to kai khaeah angzosak ah; Izip prae thungah kahoih koek prae to kang paek han, prae kathawk to na caa o tih, tiah thui paeh, tiah a naa.
19 Ja näin sinun on käskettävä heitä: 'Tehkää näin: ottakaa itsellenne vaunuja Egyptin maasta lapsianne ja vaimojanne varten ja tuokaa isänne ja tulkaa.
Nangmah doeh nihcae khaeah hae tiah sak hanah thui paeh, a caanawk hoi a zunawk to lak hanah Izip prae thung ih hrang leeng to la nasoe loe, nam pa to angzo o haih nasoe.
20 Älkää surko taloustavaroitanne, sillä mitä parasta on koko Egyptin maassa, se on oleva teidän omanne.'"
Hmuennawk to paawt o hmah, Izip prae thung boih ih kahoih koek hmuen loe nihcae hanah om tih, tiah a naa.
21 Israelin pojat tekivät niin, ja Joosef antoi heille vaunuja faraon käskyn mukaan sekä evästä matkaa varten.
To pongah Israel caanawk mah to tiah a sak o; Faro mah thuih ih lok baktih toengah, Joseph mah hrang leengnawk to a paek, to pacoengah loklam ah caak han ih hmuen doeh a paek.
22 Hän antoi kullekin heistä juhlapuvun, mutta Benjaminille hän antoi kolmesataa hopeasekeliä sekä viisi juhlapukua.
Nihcae boih han khukbuen kangtha to a paek, toe Benjamin loe phoisa cumvai thumto hoi khukbuen zung pangato a paek.
23 Samoin hän lähetti isälleen lahjaksi kymmenen aasia, jotka olivat kuormitetut Egyptin parhaimmilla tavaroilla, ja kymmenen aasintammaa, jotka kantoivat viljaa ja leipää sekä eväitä hänen isälleen matkaa varten.
Ampa hanah Izip prae thung ih kahoih koek hmuennawk to laa hrang hato pongah a phawsak, laa hrang amno hato pongah cang hoi takaw to phawsak pacoengah, ampa mah loklam ah caak han ih hmuennawk to a pat pae.
24 Sitten hän päästi veljensä menemään ja sanoi heille: "Älkää riidelkö matkalla".
To pacoengah amyanawk to patoeh, nihcae doeh amsak o; loklam ah maeto hoi maeto angzoeh o hmah, tiah a naa.
25 Niin he lähtivät Egyptistä ja tulivat isänsä Jaakobin luo Kanaanin maahan.
Nihcae loe Izip prae thung hoiah angthawk o tahang moe, ampa Jakob ohhaih Kanaan prae ah caeh o.
26 Ja he kertoivat hänelle ja sanoivat: "Joosef on vielä elossa ja on koko Egyptin maan valtias". Mutta hänen sydämensä pysyi kylmänä, sillä hän ei uskonut heitä.
Anih khaeah, Joseph loe hing vop! Izip prae ukkung ah oh, tiah a naa o. To naah Jakob loe palungboeng sut; nihcae to tang ai.
27 Niin he kertoivat hänelle kaiken, mitä Joosef oli heille puhunut. Ja kun hän näki vaunut, jotka Joosef oli lähettänyt häntä tuomaan, niin elpyi heidän isänsä Jaakobin henki.
Toe Joseph mah thuih ih loknawk boih a thuih pae o moe, anih phawh hanah Joseph mah pat pae ih hrang leeng to a hnuk naah ni, ampa Jakob loe poekhaih tha oh let vop.
28 Ja Israel sanoi: "Nyt on minulla kyllin; poikani Joosef elää vielä, minä menen häntä katsomaan, ennenkuin kuolen".
To naah Israel mah, Khawt boeh! Ka capa Joseph loe hing vop, ka caeh moe, ka dueh ai naah anih to ka hnuk han vop, tiah thuih.
