< 2 Samuelin 22 >
1 Ja Daavid puhui Herralle tämän laulun sanat sinä päivänä, jona Herra oli pelastanut hänet kaikkien hänen vihollistensa ja Saulin vallasta. Hän sanoi:
David sang HERREN denne Sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans Fjenders og af Sauls Hånd.
2 "Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!
Han sang: "HERRE, min Klippe, min Borg, min Befrier,
3 Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani, sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!
min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn, min Tilflugt, min Frelser, som frelser mig fra Vold!
4 'Ylistetty olkoon Herra' -niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
Jeg påkalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.
5 Sillä kuoleman aallot piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
Dødens Brændinger omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig,
6 Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. (Sheol )
Dødsrigets Reb omspændte mig, Dødens Snarer faldt over mig; (Sheol )
7 Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa.
i min Vånde påkaldte jeg HERREN og råbte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Råb fandt ind til hans Ører!
8 Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.
Da rystede Jorden og skjalv, Himlens Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.
9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.
Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.
10 Hän notkisti taivaan ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla.
Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;
11 Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, hän näkyi tuulen siipien päältä.
båret af Keruber fløj han, svæved på Vindens Vinger;
12 Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, synkät vedet, paksut pilvet.
han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.
13 Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, hehkuivat palavat hiilet.
Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder ud.
14 Herra jylisi taivaasta, Korkein antoi äänensä kaikua.
HERREN tordned fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst;
15 Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät, salamoita, ja kauhistutti heidät.
han udslynged Pile, adsplittede dem, lod Lynene funkle og skræmmede dem.
16 Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin, maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta, hänen vihansa hengen puuskauksesta.
Havets Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved HERRENs Trusel, for hans Vredes Pust.
17 Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä.
Han udrakte Hånden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,
18 Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.
19 He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
På min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig et Værn.
20 Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
Han førte mig ud i åbent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.
21 Herra tekee minulle minun vanhurskauteni mukaan; minun kätteni puhtauden mukaan hän minulle maksaa.
HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;
22 Sillä minä olen noudattanut Herran teitä enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.
thi jeg holdt mig til HERRENs Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud;
23 Kaikki hänen oikeutensa ovat minun silmieni edessä, enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.
hans Bud stod mig alle for Øje, jeg veg ikke fra hans Love.
24 Minä olen vilpitön häntä kohtaan ja varon itseni pahoista teoista.
Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.
25 Sentähden Herra palkitsee minulle vanhurskauteni mukaan, sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.
HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som var ham for Øje!
26 Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas, nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;
Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,
27 puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.
du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.
28 Ja sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan, sinä alennat heidät.
De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!
29 Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni; Herra valaisee minun pimeyteni.
Ja, du er min Lampe, HERRE! HERREN opklarer mit Mørke.
30 Sinun avullasi minä hyökkään rosvojoukkoa vastaan, Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.
Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.
31 Jumalan tie on nuhteeton, Herran sana tulessa koeteltu. Hän on kaikkien kilpi, jotka häneen turvaavat.
Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENs Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.
32 Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra, ja kuka muu on pelastuksen kallio paitsi meidän Jumalamme?
Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,
33 se Jumala, joka on minun vahva turvani ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,
den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,
34 tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat ja asettaa minut kukkuloilleni,
gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste på Højne,
35 joka opettaa minun käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.
oplærte min Hånd til Krig, så mine Arme spændte Kobberbuen?
36 Sinä annat minulle pelastuksen kilven; ja kun sinä kuulet minun rukoukseni, teet sinä minut suureksi.
Du gav mig din Frelses Skjold, din Nedladelse gjorde mig stor;
37 Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan, ja minun jalkani eivät horju.
du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.
38 Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.
Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,
39 Minä lopetan heidät ja murskaan heidät, niin etteivät enää nouse; he sortuvat minun jalkojeni alle.
slog dem ned, så de ej kunde rejse sig, men lå faldne under min Fod.
40 Sinä vyötät minut voimalla sotaan, sinä painat vastustajani minun alleni.
Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;
41 Sinä ajat minun viholliseni pakoon, vihamieheni minä hukutan.
du slog mine Fjender på Flugt mine Avindsmænd ryddede jeg af Vejen.
42 He katselevat, mutta pelastajaa ei ole, katsovat Herran puoleen, mutta hän ei heille vastaa.
De råbte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.
43 Minä survon heidät maan tomuksi, kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.
Jeg knuste dem som Jordens Støv, som Gadeskarn tramped jeg på dem.
44 Sinä pelastat minut kansani riidoista, sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi; kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.
Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;
45 Muukalaiset minua mielistelevät; jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.
Udlandets Sønner kryber for mig; blot de hører om mig, lyder de mig:
46 Muukalaiset masentuvat; he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.
Udlandets Sønner vansmægter, kommer skælvende frem af deres Skjul.
47 Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty Jumala, minun pelastukseni kallio,
HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,
48 Jumala, joka hankkii minulle koston ja laskee kansat minun valtani alle;
den Gud, som giver mig Hævn, lægger Folkeslag under min Fod
49 sinä, joka vapahdat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
og frier mig fra mine Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.
50 Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta;
HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn,
51 sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun ja osoitat armoa voidellullesi, Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."
du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed. David og hans Æt evindelig.