Laulujen laulu 1
1 Salomon korkea veisu.
The Song of Songs, which pertaineth to Solomon.
2 Hän suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina,
[SHE] Let him kiss me with the kisses of his mouth! [THEY] For better are thy caresses than wine:
3 Sinun hyväin voidettes hajuin tähden. Sinun nimes on vuodatettu öljy; sen piikaiset sinua rakastavat.
Like the fragrance of thy precious oils, Oil poured out, is thy name, For this cause, virgins love thee.
4 Vedä minua, niin me juoksemme perässäs: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.
[SHE] Draw me! [THEY] After thee, will we run! [SHE] The king, hath brought me, into his chambers. [THEY] We will exult and rejoice in thee, we will mention thy caresses, beyond wine, Sincerely they love thee.
5 Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.
[SHE] Swarthy, I am but comely, ye daughters of Jerusalem. [THEY] Like the tents of Kedar, like the curtains of Solomon.
6 Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.
[SHE] Do not look on me, because, I, am so swarthy, because the sun hath scorched me, —My mother’s sons, were angry with me, they set me to keep the vineyards, Mine own vineyard, have I not kept. …
7 Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.
Tell me, thou loved of my soul! Where wilt thou pasture thy flock? Where wilt thou let them recline at noon? For why should I be as one that wrappeth a veil about her, by the flocks of thy companions?
8 Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.
[HE] If thou know not of thyself, most beautiful among women! get thee forth in the footsteps of the flock, and pasture thy kids by the huts of the shepherds. …
9 Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.
To a mare of mine, in the chariots of Pharaoh, have I likened thee, my fair one!
10 Sinun sasupääs ovat ihanat pankkuin keskellä, ja sinun kaulas kultakäädyissä.
Comely are thy cheeks, with bead-rows, thy neck, with strings of gems.
11 Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.
[THEY] Rows of golden ornaments, will we make thee, with studs of silver.
12 Kuin kuningas istui pöytänsä tykönä, antoi nardukseni hajunsa.
[SHE] By the time the king is in his circle, my nard, will have given out its fragrance:
13 Ystäväni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.
A bag of myrrh, is my beloved to me, between my breasts, shall it tarry the night!
14 Minun ystäväni on minulle Kyprin viinamarjan rypäle, Engeddin viinamäessä.
A cluster of henna, is my beloved to me, in the vineyards of En-gedi.
15 Katso, armaani, sinä olet ihana: katso, sinä olet ihana, silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen silmät.
[HE] Lo! thou art beautiful my fair one, lo! thou art beautiful, Thine eyes, [are] doves!
16 Katso, ystäväni, sinä olet ihana ja suloinen, ja meidän vuoteemme myös viheriöitsee.
[SHE] Lo! thou art beautiful, my beloved, Yea delightful! [BOTH] Yea! our couch, is covered with leaves:
17 Meidän huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.
The beams of our house, are cedars, Our fretted ceiling, is cypress-trees.
