< Psalmien 95 >
1 Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!
VENITE, cantiamo lietamente al Signore; Giubiliamo alla Rocca della nostra salute.
2 Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!
Andiamogli incontro con lodi, Giubiliamogli con salmi.
3 Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.
Perciocchè il Signore [è] Dio grande, E Re grande sopra tutti gl'iddii.
4 Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.
Perciocchè egli tiene in mano le profondità della terra; E le altezze de' monti [sono] sue.
5 Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.
Ed a lui [appartiene] il mare, perchè egli l'ha fatto; E l'asciutto, [perchè] le sue mani [l]'hanno formato.
6 Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!
Venite, adoriamo, ed inchiniamoci; Inginocchiamoci davanti al Signore che ci ha fatti.
7 Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,
Perciocchè egli [è] il nostro Dio; E noi [siamo] il popolo del suo pasco, E la greggia della sua condotta.
8 Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,
Oggi, se udite la sua voce, Non indurate il vostro cuore, come [in] Meriba; Come [al] giorno di Massa, nel deserto;
9 Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;
Ove i padri vostri mi tentarono, Mi provarono, ed anche videro le mie opere.
10 Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;
Lo spazio di quarant'anni [quella] generazione mi fu di noia; Onde io dissi: Costoro [sono] un popolo sviato di cuore, E non conoscono le mie vie.
11 Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.
Perciò giurai nell'ira mia: Se entrano [giammai] nel mio riposo.