Psalmien 9
1 Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.
I MEN kapinga Ieowa sang nan mongiong i meler, o kasokasoiia duen sapwilim omui dodok kapuriamui kan karos.
2 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,
I men pereperen o polauleki komui o kauleki mar omui; komui me lapalapia,
3 Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.
Pwe re kotin kaloedier ai imwintiti kan, irail pupedier o melar.
4 Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.
Pwe re kotin apwali ia ni ai pung o ai dodok. Komui kaipokedi pon mol omui duen saunkapung pung amen.
5 Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.
Kom kotin kapung ong men liki kan o kotin kamela me sapung kan, kom kotin kawelar mar arail kokolata.
6 Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.
Imwintiti o soredier, a namenokalar melel. Komui kotin wuketedi kanim akan; o solar, me pan taman irail ada o tou ar akan.
7 Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.
A Ieowa pan kotin kaunda kokolata. A kotin kaonopada mol a, pwen kadeikada.
8 Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.
O a pan kotin kadeikada sappa ni pung, o kakaunda wei kan pung.
9 Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.
Ieowa sile pan me samama kan, silepa ni ansau apwal.
10 Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.
I me irail, me asa mar omui kin liki komui, pwe komui sota kin muei sang irail, me kin rapaki komui, Maing Ieowa.
11 Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.
Kauleki Ieowa, me kin kaunda nan Sion. Komail padaki ong wei kan a wiawia!
12 Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.
Pwe a kotin taman irail ada o kotin kainoma nta’rail. A sota kin kotin maliela likwir en me samama kan.
13 Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;
Maing Ieowa, kom kotin maki ong ia. Re kotin mangi ai apwal ren ai imwintiti kan, kom kotin dore ia la sang nan wanim en mela.
14 Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.
Pwe i en kasokasoiia duen omui dodok kapuriamui pan wanim en nain Sion, perenki sauas pa om.
15 Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.
Men liki kan pupedi ong nan por o, me pein irail weiradar, o nä’rail lodi ong insar, me pein irail wiadar.
16 Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)
I me kitail asaki, Ieowa me kotin kapung pung. Me sapung kan salidi ong pein ar dodok en pa ar akan. (Sela)
17 Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)
Me sapung kan en lokidokila nan wasan mela, o men liki kan karos, me kin monokela Kot. (Sheol h7585)
18 Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.
Pwe me samama o sota pan monokinokla kokolata, o me luet akan sota pan kaporoporeki mal kokolata.
19 Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.
Maing, kom kotida! Pwe aramas ender pwaida, a men liki kan karos en pakadeikada mo omui.
20 Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)
Maing, kotiki ong ir men kamasak, pwe men liki kan en dedeki, me re udan aramas eta. (Sela)
