Psalmien 89
1 Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,
Cantique d’Éthan, l’Ezrachite. Je chanterai toujours les bontés de l’Éternel; Ma bouche fera connaître à jamais ta fidélité.
2 Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.
Car je dis: La bonté a des fondements éternels; Tu établis ta fidélité dans les cieux.
3 Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:
J’ai fait alliance avec mon élu; Voici ce que j’ai juré à David, mon serviteur:
4 Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, (Sela)
J’affermirai ta postérité pour toujours, Et j’établirai ton trône à perpétuité. (Pause)
5 Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.
Les cieux célèbrent tes merveilles, ô Éternel! Et ta fidélité dans l’assemblée des saints.
6 Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?
Car qui, dans le ciel, peut se comparer à l’Éternel? Qui est semblable à toi parmi les fils de Dieu?
7 Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.
Dieu est terrible dans la grande assemblée des saints, Il est redoutable pour tous ceux qui l’entourent.
8 Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.
Éternel, Dieu des armées! Qui est comme toi puissant, ô Éternel? Ta fidélité t’environne.
9 Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.
Tu domptes l’orgueil de la mer; Quand ses flots se soulèvent, tu les apaises.
10 Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.
Tu écrasas l’Égypte comme un cadavre, Tu dispersas tes ennemis par la puissance de ton bras.
11 Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.
C’est à toi qu’appartiennent les cieux et la terre, C’est toi qui as fondé le monde et ce qu’il renferme.
12 Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.
Tu as créé le nord et le midi; Le Thabor et l’Hermon se réjouissent à ton nom.
13 Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.
Ton bras est puissant, Ta main forte, ta droite élevée.
14 Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.
La justice et l’équité sont la base de ton trône. La bonté et la fidélité sont devant ta face.
15 Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.
Heureux le peuple qui connaît le son de la trompette; Il marche à la clarté de ta face, ô Éternel!
16 Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.
Il se réjouit sans cesse de ton nom, Et il se glorifie de ta justice.
17 Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.
Car tu es la gloire de sa puissance; C’est ta faveur qui relève notre force.
18 Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.
Car l’Éternel est notre bouclier, Le Saint d’Israël est notre roi.
19 Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.
Alors tu parlas dans une vision à ton bien-aimé, Et tu dis: J’ai prêté mon secours à un héros, J’ai élevé du milieu du peuple un jeune homme;
20 Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.
J’ai trouvé David, mon serviteur, Je l’ai oint de mon huile sainte.
21 Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.
Ma main le soutiendra, Et mon bras le fortifiera.
22 Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.
L’ennemi ne le surprendra pas, Et le méchant ne l’opprimera point;
23 Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.
J’écraserai devant lui ses adversaires, Et je frapperai ceux qui le haïssent.
24 Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.
Ma fidélité et ma bonté seront avec lui, Et sa force s’élèvera par mon nom.
25 Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.
Je mettrai sa main sur la mer, Et sa droite sur les fleuves.
26 Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.
Lui, il m’invoquera: Tu es mon père, Mon Dieu et le rocher de mon salut!
27 Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.
Et moi, je ferai de lui le premier-né, Le plus élevé des rois de la terre.
28 Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.
Je lui conserverai toujours ma bonté, Et mon alliance lui sera fidèle;
29 Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.
Je rendrai sa postérité éternelle, Et son trône comme les jours des cieux.
30 Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,
Si ses fils abandonnent ma loi Et ne marchent pas selon ses ordonnances,
31 Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;
S’ils violent mes préceptes Et n’observent pas mes commandements,
32 Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.
Je punirai de la verge leurs transgressions, Et par des coups leurs iniquités;
33 Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.
Mais je ne lui retirerai point ma bonté Et je ne trahirai pas ma fidélité,
34 En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.
Je ne violerai point mon alliance Et je ne changerai pas ce qui est sorti de mes lèvres.
35 Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.
J’ai juré une fois par ma sainteté: Mentirai-je à David?
36 Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.
Sa postérité subsistera toujours; Son trône sera devant moi comme le soleil,
37 Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, (Sela)
Comme la lune il aura une éternelle durée. Le témoin qui est dans le ciel est fidèle. (Pause)
38 Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.
Et pourtant, tu as rejeté, tu as repoussé! Tu t’es irrité contre ton oint!
39 Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.
Tu as dédaigné l’alliance avec ton serviteur; Tu as abattu, profané sa couronne.
40 Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.
Tu as détruit toutes ses murailles, Tu as mis en ruines ses forteresses.
41 Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.
Tous les passants le dépouillent; Il est un objet d’opprobre pour ses voisins.
42 Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.
Tu as élevé la droite de ses adversaires, Tu as réjoui tous ses ennemis;
43 Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,
Tu as fait reculer le tranchant de son glaive, Et tu ne l’as pas soutenu dans le combat.
44 Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.
Tu as mis un terme à sa splendeur, Et tu as jeté son trône à terre;
45 Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, (Sela)
Tu as abrégé les jours de sa jeunesse, Tu l’as couvert de honte. (Pause)
46 Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?
Jusques à quand, Éternel! Te cacheras-tu sans cesse, Et ta fureur s’embrasera-t-elle comme le feu?
47 Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?
Rappelle-toi ce qu’est la durée de ma vie, Et pour quel néant tu as créé tous les fils de l’homme.
Y a-t-il un homme qui puisse vivre et ne pas voir la mort, Qui puisse sauver son âme du séjour des morts? (Pause) (Sheol h7585)
49 Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?
Où sont, Seigneur! Tes bontés premières, Que tu juras à David dans ta fidélité?
50 Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,
Souviens-toi, Seigneur! De l’opprobre de tes serviteurs, Souviens-toi que je porte en mon sein tous les peuples nombreux;
51 Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.
Souviens-toi des outrages de tes ennemis, ô Éternel! De leurs outrages contre les pas de ton oint.
52 Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!
Béni soit à jamais l’Éternel! Amen! Amen!
