Psalmien 79
1 Asaphin Psalmi. Jumala, pakanat ovat perikuntaas karanneet: he ovat saastuttaneet pyhän temppelis, ja Jerusalemista kiviraunion tehneet.
“A psalm of Asaph.” O God! the nations have come into thine inheritance; They have polluted thy holy temple; They have made Jerusalem a heap of ruins!
2 He antoivat sinun palveliais ruumiit linnuille taivaan alla ruaksi, ja pyhäis lihan maan pedoille.
They have given the dead bodies of thy servants to be food for the birds of heaven, The flesh of thy holy ones to the wild beasts of the earth!
3 He vuodattivat heidän verensä niinkuin veden Jerusalemin ympärille, ja ei kenkään haudannut.
Their blood have they shed like water around Jerusalem, And there was none to bury them!
4 Me olemme läsnäasuvaisillemme nauruksi tulleet, häväistykseksi ja pilkaksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
We have become the reproach of our neighbors, —The scorn and derision of those around us.
5 Herra, kuinka kauvan sinä taukoomata niin vihainen olet? ja annat kiivautes palaa niinkuin tulen?
How long, O LORD! wilt thou be angry for ever? How long shall thy jealousy burn like fire?
6 Vuodata vihas pakanain päälle, jotka ei sinua tunne, ja niiden valtakuntain päälle, jotka ei sinun nimeäs avuksi huuda;
Pour out thy wrath on the nations which acknowledge thee not. And on the kingdoms which call not upon thy name!
7 Sillä he ovat Jakobin syöneet, ja hänen huoneensa hävittäneet.
For they have devoured Jacob, And laid waste his dwelling-place.
8 Älä muistele meidän entisiä pahoja tekojamme: armahda sinuas nopiasti meidän päällemme; sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.
O remember not against us former iniquities; Let thy tender mercy speedily succor us,
9 Auta meitä, meidän autuutemme Jumala, sinun nimes kunnian tähden: pelasta meitä, ja anna meille synnit anteeksi sinun nimes tähden.
For we are brought very low! Help us, O God of our salvation! for the honor of thy name; F or thy name's sake save us, and forgive our iniquities!
10 Miksis sallit pakanain sanoa: kussa on nyt heidän Jumalansa? ilmoitettakaan pakanain seassa, meidän silmäimme edessä, sinun palveliais veren kosto, joka vuodatettu on!
Why should the nations say, “Where is their God?” May the revenging of the blood of thy servants, which hath been shed, Be manifested among the nations before our eyes!
11 Anna etees tulla vankein huokaukset: suuren käsivartes kautta, korjaa kuoleman lapset,
Let the cry of the prisoner come before thee! According to the greatness of thy power preserve those that are appointed to die!
12 Ja kosta meidän läsnäasuvaisillemme seitsemin kerroin heidän helmaansa heidän pilkkansa, jolla he sinua, Herra, pilkanneet ovat.
And return sevenfold into our neighbors' bosoms The reproach with which they have reproached thee, O Lord!
13 Mutta me sinun kansas, ja sinun laitumes lauma, kiitämme sinua ijankaikkisesti, ja julistamme sinun kiitostas suvusta sukuun.
So shall we, thy people, and the flock of thy pasture, Give thanks to thee for ever. And show forth thy praise to all generations.
