Psalmien 73
1 Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.
Asaf'ın mezmuru Tanrı gerçekten İsrail'e, Yüreği temiz olanlara karşı iyidir.
2 Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.
Ama benim ayaklarım neredeyse tökezlemiş, Adımlarım az kalsın kaymıştı.
3 Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.
Çünkü kötülerin gönencini gördükçe, Küstahları kıskanıyordum.
4 Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.
Onlar acı nedir bilmezler, Bedenleri sağlıklı ve semizdir.
5 Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Başkalarının derdini bilmez, Onlar gibi çile çekmezler.
6 Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.
Bu yüzden gurur onların gerdanlığı, Zorbalık onları örten bir giysi gibidir.
7 Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.
Şişmanlıktan gözleri dışarı fırlar, İçleri kötülük kazanı gibi kaynar.
8 Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.
İnsanlarla eğlenir, kötü niyetle konuşur, Tepeden bakar, baskıyla tehdit ederler.
9 Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.
Göklere karşı ağızlarını açarlar, Boş sözleri yeryüzünü dolaşır.
10 Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,
Bu yüzden halk onlardan yana döner, Sözlerini ağzı açık dinler.
11 Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?
Derler ki, “Tanrı nasıl bilir? Bilgisi var mı Yüceler Yücesi'nin?”
12 Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.
İşte böyledir kötüler, Hep tasasız, sürekli varlıklarını artırırlar.
13 Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?
Anlaşılan boş yere yüreğimi temiz tutmuşum, Ellerimi yıkamışım suçsuzum diye.
14 Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?
Gün boyu içim içimi yiyor, Her sabah azap çekiyorum.
15 Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.
“Ben de onlar gibi konuşayım” deseydim, Senin çocuklarına ihanet etmiş olurdum.
16 Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,
Bunu anlamak için düşündüğümde, Zor geldi bana,
17 Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.
Tanrı'nın Tapınağı'na girene dek; O zaman anladım sonlarının ne olacağını.
18 Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.
Gerçekten onları kaygan yere koyuyor, Yıkıma sürüklüyorsun.
19 Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.
Nasıl da bir anda yok oluyor, Siliniveriyorlar dehşet içinde!
20 Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.
Uyanan birisi için rüya nasılsa, Sen de uyanınca, ya Rab, Hor göreceksin onların görüntüsünü.
21 Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,
Kalbim kırıldığında, İçim acı dolduğunda,
22 Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.
Akılsız ve bilgisizdim, Karşında bir hayvan gibi.
23 Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.
Yine de sürekli seninleyim, Sağ elimden tutarsın beni.
24 Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.
Öğütlerinle yol gösterir, Beni sonunda yüceliğe eriştirirsin.
25 Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.
Senden başka kimim var göklerde? İstemem senden başkasını yeryüzünde.
26 Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.
Bedenim ve yüreğim tükenebilir, Ama Tanrı yüreğimde güç, Bana düşen paydır sonsuza dek.
27 Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.
Kuşkusuz yok olacak senden uzak duranlar, Ortadan kaldıracaksın sana vefasızlık edenleri.
28 Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.
Ama benim için en iyisi Tanrı'ya yakın olmaktır; Bütün işlerini duyurayım diye Sığınak yaptım Egemen RAB'bi kendime.
