Psalmien 44
1 Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.
Zborovođi. Sinova Korahovih. Poučna pjesma. Bože, ušima svojim slušasmo, očevi nam pripovijedahu naši, o djelu koje si izveo u danima njihovim - u danima davnim.
2 Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.
Rukom si svojom izagnao pogane, a njih posadio, iskorijenio narode, a njih raširio.
3 Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.
Mačem svojim oni zemlju ne zauzeše niti im mišica njihova donese pobjedu, već desnica tvoja i tvoja mišica i lice tvoje milosno jer si ih ljubio.
4 Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.
Ti, o moj Kralju i Bože moj, ti si dao pobjede Jakovu.
5 Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.
Po tebi dušmane svoje odbismo, u tvome imenu zgazismo one koji se na nas digoše.
6 Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.
U svoj se luk nisam pouzdavao, nit' me mač moj spasavao.
7 Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.
Nego ti, ti si nas spasio od dušmana, ti si postidio one koji nas mrze.
8 Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)
Dičili smo se Bogom u svako doba i tvoje ime slavili svagda.
9 Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?
A sad si nas odbacio i posramio nas i više ne izlaziš, Bože, sa četama našim.
10 Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.
Pustio si da pred dušmanima uzmaknemo, i opljačkaše nas mrzitelji naši.
11 Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.
Dao si nas k'o ovce na klanje i rasuo nas među neznabošce.
12 Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.
U bescjenje si puk svoj prodao i obogatio se nisi prodajom.
13 Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.
Učinio si nas ruglom susjedima našim, na podsmijeh i igračku onima oko nas.
14 Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.
Na porugu smo neznabošcima, narodi kimaju glavom nad nama.
15 Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,
Svagda mi je sramota moja pred očima i stid mi lice pokriva
16 Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.
zbog pogrdne graje podrugljivaca, zbog osvetljiva dušmanina.
17 Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.
Sve nas to snađe iako te nismo zaboravili niti povrijedili Saveza tvoga,
18 Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;
niti nam se srce odmetnulo od tebe, niti nam je noga s tvoje skrenula staze,
19 Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.
kad si nas smrvio u boravištu šakalskom i smrtnim nas zavio mrakom.
20 Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,
Da smo i zaboravili ime Boga našega, da smo ruke k tuđem bogu podigli:
21 Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.
zar Bog toga ne bi saznao? TÓa on poznaje tajne srdaca!
22 Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.
Ali zbog tebe ubijaju nas dan za danom, i mi smo im k'o ovce za klanje.
23 Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.
Preni se! Što spavaš, Gospode? Probudi se! Ne odbacuj nas dovijeka!
24 Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?
Zašto lice svoje sakrivaš, zaboravljaš bijedu i nevolju našu?
25 Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.
Jer duša nam se u prah raspala, trbuh nam se uza zemlju prilijepio.
26 Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!
Ustani, u pomoć nam priteci, izbavi nas radi ljubavi svoje!
