Psalmien 38
1 Davidin Psalmi muistoksi. Herra, älä rankaise minua vihassas, ja älä kurita minua hirmuisuudessas!
A Psalm of David for remembrance concerning the Sabbath-day. O Lord, rebuke me not in your wrath, neither chasten me in your anger.
2 Sillä sinun nuoles ovat minuun kiinnitetyt, ja sinun kätes painaa minua.
For your weapons are fixed in me, and you have pressed your hand heavily upon me.
3 Ei ole terveys minun ruumiissani, sinun uhkauksestas: ja ei ole rauhaa minun luissani, minun synteini tähden.
For there is no health in my flesh because of your anger; there is no peace to my bones because of my sins.
4 Sillä minun syntini käyvät pääni ylitse; niinkuin raskas kuorma ovat he ylen raskaaksi tulleet.
For my transgressions have gone over mine head: they have pressed heavily upon me like a weighty burden.
5 Minun haavani haisevat ja mätänevät minun hulluuteni tähden.
My bruises have become noisome and corrupt, because of my foolishness.
6 Minä käyn kymärässä ja kumarruksissa: yli päivää minä käyn murheissani.
I have been wretched and bowed down continually: I went with a mourning countenance all the day.
7 Sillä minun kupeeni peräti kuivettuvat, ja ei ole mitään tervettä minun ruumiissani.
For my soul is filled with mockings; and there is no health in my flesh.
8 Minä olen ylen paljon runneltu ja lyöty rikki: minä myrisen minun sydämeni kivusta.
I have been afflicted and brought down exceedingly: I have roared for the groaning of my heart.
9 Herra, sinun edessäs on kaikki minun haluni, ja minun huokaukseni ei ole sinulta salattu.
But all my desire is before you; and my groaning is not hidden from you.
10 Minun sydämeni värisee, minun voimani on minusta luopunut, ja minun silmäini valkeus ei ole minun tykönäni.
My heart is troubled, my strength has failed me; and the light of mine eyes is not with me.
11 Minun ystäväni ja lähimmäiseni ovat kohdastansa minua vastaan, ja minun omaiseni seisovat kaukana.
My friends and my neighbours drew near before me, and stood still; and my nearest of kin stood afar off.
12 Jotka minun sieluani etsivät, ne virittelevät paulat minun eteeni, ja jotka minulle pahaa suovat, ne puhuvat sulaa pahuutta, ja petosta joka päivä ajattelevat.
While they pressed hard upon me that sought my soul: and they that sought my hurt spoke vanities, and devised deceits all the day.
13 Mutta minun täytyy olla niinkuin kuuron, ja ei mitään kuuleman, ja niinkuin mykän, joka ei avaja suutansa,
But I, as a deaf man, heard not; and was as a dumb man not opening his mouth.
14 Ja minun täytyy olla niinkuin se, joka ei mitään kuule, ja jonka suussa ei ole vastausta.
And I was as a man that hears not, and who has no reproofs in his mouth.
15 Mutta minä odotan sinua, Herra; sinä, Herra, minun Jumalani, kuultelet minua.
For I hoped in you, O Lord: you will hear, O Lord my God.
16 Sillä minä ajattelen, ettei heidän suinkaan pidä minusta iloitseman: jos minun jalkani kompastuis, niin he kerskaisivat sangen paljon minusta.
For I said, Lest mine enemies rejoice against me: for when my feet were moved, they spoke boastingly against me.
17 Sillä minä olen tehty kärsimään, ja minun kipuni on alati minun edessäni.
For I am ready for plagues, and my grief is continually before me.
18 Sillä minä julistan pahan tekoni, ja murehdin syntini tähden.
For I will declare mine iniquity, and be distressed for my sin.
19 Mutta minun viholliseni elävät ja ovat väkevät: ne ovat suuret, jotka minua syyttömästi vihaavat.
But mine enemies live, and are mightier than I: and they that hate me unjustly are multiplied.
20 Ja ne, jotka minulle maksavat pahalla hyvän, asettavat heitänsä minua vastaan, että minä hyvää noudatan.
They that reward evil for good slandered me; because I followed righteousness.
21 Älä hylkää minua, Herra: minun Jumalani, älä ole kaukana minusta!
Forsake me not, O Lord my God: depart not from me.
22 Riennä minua auttamaan, Herra, minun autuuteni!
Draw near to my help, O Lord of my salvation.
