Psalmien 36
1 Davidin, Herran palvelian Psalmi, edelläveisaajalle. Se on sydämestäni sanottu jumalattomain menosta: ei he ensinkään Jumalaa pelkää.
Til sangmesteren; av Herrens tjener, av David. Syndens ord til den ugudelige er i mitt hjertes innerste. Det er ikke gudsfrykt for hans øine.
2 Sillä hän suosittelee itsiänsä silmäinsä edessä, niinkauvan kuin hän löytää pahuutensa, saattaaksensa vihaa matkaan.
For en smigrer ham i hans øine ved å finne hans synd, ved å hate ham.
3 Hänen suunsa sanat ovat vääryys ja petos; ei hän tahdo enempää ymmärtää, että hän jotakin hyvää tekis,
Hans munns ord er urett og svik; han har latt av å fare viselig frem, å gjøre godt.
4 Mutta ajattelee vuoteessansa vahinkoa, ja pysyy vahvasti pahalla tiellä; ja ei he mitään pahaa hylkää.
Han optenker urett på sitt leie, han stiller sig på en vei som ikke er god; det onde hater han ikke.
5 Herra, sinun laupiutes ulottuu niin leviältä kuin taivas on, ja sinun totuutes niin avaralta kuin pilvet juoksevat.
Herre! til himmelen når din miskunnhet, din trofasthet inntil skyene.
6 Sinun vanhurskautes on niinkuin Jumalan vuoret, ja sinun oikeutes niinkuin suuri syvyys: Herra, sinä autat sekä ihmiset että eläimet.
Din rettferdighet er som veldige fjell, dine dommer er et stort dyp; mennesker og dyr frelser du, Herre!
7 Kuinka kallis on sinun hyvyytes, Jumala! että ihmisten lapset sinun siipeis varjon alle uskaltavat.
Hvor kostelig er din miskunnhet, Gud! Menneskenes barn søker ly i dine vingers skygge.
8 He juopuvat sinun huonees runsaasta tavarasta, ja sinä juotat heitä hekumallas niinkuin virralla.
De mettes overflødig av ditt huses fedme, og av dine gleders strøm gir du dem å drikke.
9 Sillä sinun tykönäs on elävä lähde, ja sinun valkeudessas me näemme valkeuden.
For hos dig er livets kilde, i ditt lys ser vi lys.
10 Levitä laupiutes niille, jotka sinun tuntevat, ja sinun vanhurskautes toimellisille.
La din miskunnhet vare ved for dem som kjenner dig, og din rettferdighet for de opriktige av hjertet.
11 Älä salli minua tallattaa ylpeiltä; ja jumalattomain käsi älköön minua kukistako.
La ikke den overmodiges fot komme over mig og ikke de ugudeliges hånd jage mig bort!
12 Vaan anna pahointekiät siihen langeta, että he syöstäisiin pois, ja ei seisoalla pysyisi.
Der faller de som gjør urett; de blir støtt ned og kan ikke reise sig.
