Psalmien 35
1 Davidin Psalmi. Riitele, Herra, riitaveljeini kanssa: sodi vihollisiani vastaan.
[By David.] Contend, LORD, with those who contend with me. Fight against those who fight against me.
2 Tempaa kilpi ja keihäs, ja nouse minua auttamaan.
Take hold of shield and buckler, and stand up for my help.
3 Sivalla ase ja suojele minua sortajiani vastaan: sano sielulleni: minä olen apus.
Brandish the spear and block those who pursue me. Tell my soul, "I am your salvation."
4 Häpiään ja pilkkaan tulkoon kaikki, jotka sieluani väijyvät: palatkoon takaperin ja nauruksi tulkoon, jotka minulle pahaa suovat.
Let those who seek after my soul be disappointed and brought to dishonor. Let those who plot my ruin be turned back and confounded.
5 Olkoon he niinkuin akanat tuulessa; ja Herran enkeli sysätköön heitä pois.
Let them be as chaff before the wind, The LORD's angel driving them on.
6 Heidän tiensä olkaan pimiä ja niljakas; ja Herran enkeli vainotkoon heitä.
Let their way be dark and slippery, The LORD's angel pursuing them.
7 Sillä he ovat ilman syytä verkkonsa virittäneet minua kadottaaksensa, ja ilman syytä ovat sielulleni kaivaneet haudan.
For without cause they have hidden their net in a pit for me. Without cause they have dug a pit for my soul.
8 Tulkoon hänelle vaiva, jota ei hän tiedä, ja verkko, jonka hän viritti, käsittäköön hänen: siihen hän langetkoon.
Let destruction come on him unawares. Let his net that he has hidden catch himself. Let him fall into that destruction.
9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa ja riemuitkaan hänen avustansa.
My soul shall be joyful in the LORD. It shall rejoice in his salvation.
10 Kaikki minun luuni sanokaan: Herra, kuka on sinun vertaises? sinä joka päästät nöyrän väkevämmän käsistä, raadollisen ja köyhän raatelialtansa.
All my bones shall say, "LORD, who is like you, who delivers the poor from him who is too strong for him; yes, the poor and the needy from him who robs him?"
11 Väärät todistajat astuvat edes, jotka minua niihin soimaavat, joista en mitään tiedä.
Unrighteous witnesses rise up. They ask me about things that I do not know about.
12 He tekevät minulle pahaa hyvästä, minulle mielikarvaudeksi.
They reward me evil for good, to the bereaving of my soul.
13 Mutta minä, kuin he sairastivat, puin säkin päälleni, vaivasin itsiäni paastolla, ja rukoilin sydämestäni;
But as for me, when they were sick, my clothing was sackcloth. I afflicted my soul with fasting; and my prayer returned into my own bosom.
14 Minä käytin itseni kuin he olisivat olleet minun ystäväni ja veljeni: niinkuin se joka äitiänsä murehtii, kävin minä kumarruksissa murhevaatteissa.
I behaved myself as though it had been my friend or my brother. I bowed down mourning, as one who mourns his mother.
15 Mutta he iloitsevat minun vahingostani ja kokoontuvat: ontuvat myös kokoovat heitänsä havaitsematta minua vastaan, he repivät ja ei lakkaa.
But in my adversity, they rejoiced, and gathered themselves together. The attackers gathered themselves together against me, and I did not know it. They tore at me, and did not cease.
16 Ulkokullattuin seassa, jotka leipäkyrsänkin tähden pilkkaavat, kiristävät he hampaitansa minun päälleni.
When I tripped, they mocked me relentlessly; they gnashed their teeth at me.
17 Herra, kuinka kauvan sinä tätä katselet? Päästä siis sieluni heidän hävityksestänsä, ja yksinäiseni nuorista jalopeuroista.
LORD, how long will you look on? Rescue my soul from their destruction, my precious life from the lions.
18 Minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa; paljon kansan keskellä minä sinua ylistän.
I will give you thanks in the great assembly. I will praise you among many people.
19 Älä salli niiden iloita minusta, jotka syyttömästi minun viholliseni ovat, eli silmää iskeä, jotka minua ilman syytä vihaavat.
Do not let those who are my enemies wrongfully rejoice over me; neither let those who hate me without a cause and wink their eyes.
20 Sillä ei he puhu ystävällisesti, vaan etsivät vääriä syitä hiljaisia vastaan maan päällä,
For they do not speak peace, but they devise deceitful words against those who are quiet in the land.
21 Ja levittävät kitansa avaralta minua vastaan, ja sanovat: niin, niin: sen me mielellämme näemme.
Yes, they opened their mouth wide against me. They said, "Aha. Aha. Our eye has seen it."
22 Herra, sinä sen myös näet, älä siis vaiti ole: Herra, älä kaukana ole minusta.
You have seen it, LORD. Do not keep silent. LORD, do not be far from me.
23 Herää ja nouse katsomaan minun oikeuttani ja asiatani, minun Jumalani ja Herrani.
Wake up. Rise up to defend me, my God. My Lord, contend for me.
24 Herra minun Jumalani, tuomitse minua vanhurskautes jälkeen, ettei he riemuitsisi minusta.
Vindicate me, LORD my God, according to your righteousness. Do not let them gloat over me.
25 Älä salli heidän sydämissänsä sanoa: niin, niin me tahdomme; ja älä anna heidän sanoa: me olemme hänen nielleet.
Do not let them say in their heart, "Aha. Aha. Our desire." Do not let them say, "We have swallowed him up."
26 Häväistäköön ja nauruksi joutukoon kaikki, jotka onnettomuudestani iloitsevat: puetettakoon häpiällä ja pilkalla, jotka itsiänsä minusta kerskaavat.
Let them be put to shame and confounded together who rejoice at my calamity. Let them be clothed with shame and dishonor who magnify themselves against me.
27 Iloitkaan ja riemuitkaan, jotka minun vanhurskauttani rakastavat, ja sanokaan aina: Herra olkoon suuresti kiitetty, joka suo palveliallensa rauhan.
Let them shout for joy and be glad, who favor my righteous cause. And let them say continually, "The LORD be magnified, who delights in the peace of his servant."
28 Ja minun kieleni puhuu sinun vanhurskauttas, ja kiittää sinua joka päivä.
My tongue shall talk about your righteousness and about your praise all day long.
