< Psalmien 33 >
1 Riemuitkaat, te vanhurskaat, Herrassa; vakain pitää häntä kauniisti kiittämän.
Gij rechtvaardigen, heft Jahweh een jubelzang aan; De psalm is een lust voor de vromen!
2 Kiittäkäät Herraa kanteleilla, veisatkaat hänelle kiitosta kymmenkielisellä psaltarilla.
Looft Jahweh met citers, Bespeelt voor Hem de tiensnarige harp;
3 Veisatkaat hänelle uusi virsi: veisatkaat jalosti kielten leikissä, helisemisellä.
Stemt een nieuw lied voor Hem aan, Tokkelt de lieren, lustig en luid!
4 Sillä Herran sana on totinen, ja mitä hän lupaa, sen hän vahvana pitää.
Want Jahweh’s woord is waarachtig, Onveranderlijk al zijn daden.
5 Hän rakastaa vanhurskautta ja tuomiota; maa on täynnänsä Herran laupiutta.
Gerechtigheid en recht heeft Hij lief; Van Jahweh’s goedheid is de aarde vol.
6 Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki heidän joukkonsa hänen suunsa hengellä.
Door het woord van Jahweh zijn de hemelen gemaakt, Door de adem van zijn mond heel hun heir;
7 Hän pitää koossa veden meressä niinkuin roukkiossa, ja kätkee syvyydet.
Hij verzamelde het water der zee in een zak, Legde de oceanen in schuren op.
8 Peljätköön Herraa kaikki maa; häntä peljätköön kaikki maan piirin asuvaiset.
Heel de aarde moet Jahweh vrezen, Al de bewoners der wereld Hem duchten.
9 Sillä koska hän sanoo, niin se tapahtuu; jos hän käskee, niin se on tehty.
Want Hij sprak: en het was; Hij gebood: en het stond.
10 Herra tekee pakanain neuvot tyhjäksi; hän saattaa kansain ajatukset turhaksi.
De raadslagen der volken gooit Jahweh omver, Hij verijdelt de plannen der naties;
11 Mutta Herran neuvo pysyy ijankaikkisesti, hänen sydämensä ajatukset sukukunnasta sukukuntaan.
Maar Jahweh’s raadsbesluit staat in eeuwigheid vast: Wat zijn hart heeft bedacht, van geslacht tot geslacht.
12 Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala, se kansa, jonka hän itsellensä on perinnöksi valinnut.
Gelukkig de natie, die Jahweh tot God heeft, Het volk, dat Hij Zich tot erfdeel verkoos!
13 Herra katsoi taivaasta alas, ja näki kaikki ihmisten lapset.
Jahweh ziet neer uit de hemel, Richt zijn blik op alle kinderen der mensen.
14 Vahvalta istuimeltansa katsoi hän kaikkia, jotka maan päällä asuvat.
Hij let van de plaats, waar Hij troont, Op alle bewoners der aarde:
15 Hän valmistaa kaikkein heidän sydämensä: hän ymmärtää kaikki heidän työnsä.
Hij, die aller hart heeft geschapen, En al hun daden doorgrondt.
16 Ei kuningasta auta hänen suuri väkensä, eikä sankari vapahdeta suurella voimallansa.
Geen koning overwint door de macht van zijn heir, Geen held wordt gered door geweldige kracht;
17 Orhiit ei myös auta; ja heidän suuri väkevyytensä ei pelasta.
Ook het ros kan de zege niet schenken, Door zijn grote snelheid niet redden.
18 Katso, Herran silmät katsovat niitä, jotka häntä pelkäävät, jotka hänen laupiuteensa toivovat,
Maar het oog van Jahweh rust op hen, die Hem vrezen, En die op zijn goedheid vertrouwen:
19 Että hän pelastais heidän sielunsa kuolemasta, ja elättäis heitä nälän aikana.
Om ze te redden van de dood, Ze in het leven te houden bij hongersnood.
20 Meidän sielumme odottaa Herraa, joka on meidän apumme ja kilpemme!
Onze ziel blijft opzien tot Jahweh: Hij is onze hulp en ons schild;
21 Sillä meidän sydämemme iloitsee hänessä, ja me toivomme hänen pyhään nimeensä.
In Hem verheugt zich ons hart, Wij vertrouwen op zijn heilige Naam.
22 Olkoon sinun laupiutes, Herra, meidän päällämme, niinkuin me sinuun uskallamme!
Uw genade, o Jahweh, dale over ons neer, Naarmate wij op U blijven hopen!