Psalmien 22
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
Na Gode! Na Gode! Dia abuliba: le na fisidigibala: ? Na da ha: giwane, Dia na fidima: ne disu. Be Dia da na hame fidila misi.
2 Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
Na Gode! Ha huluane amoga na Dima wele sia: sa. Be Di da nama hame alofesa. Na da gasi huluane Di wele sia: sa. Be na da sidagaiwane esala.
3 Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
Be Di da Hadigidafa Hina Gode. Dia fisu da gadodafa gaguia gadoi. Amola Isala: ili dunu fi ilia da Dima nodosa.
4 Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
Ninia musa: fi aowa ilia Dima dafawaneyale dawa: beba: le, Dia ili gaga: i dagoi.
5 Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
Ilia se nabasu doaga: beba: le, Dima wele sia: i amola Di fidi. Ilia Dima dafawaneyale dawa: i amomane se nabasu hame ba: i.
6 Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
Be na da dunudafa agoai hame. Na da daba: agoai. Dunu huluane ilia da nama hagasa.
7 Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
Dunu huluane ilia da na ba: sea, nama lasogole oufesega: sa. Amola gona: su da: da: gini, dialuma fofoga: ne dodona: gisa.
8 Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
Ilia amane sia: sa, “Di da Hina Gode Ea hou lalegagui dagoi. E da abuliba: le di hame gaga: sala: ? E da dima asigi galea, abuliba: le di hame fidisala: ?”
9 Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
Di da na dudubuhadiga lalelegeba, Dia na noga: le ouligi. Amola na mano fonobahadiga, Dia na noga: le ouligi.
10 Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
Di da na dudubuhadigiga lalelegeba, Dia na noga: le ouligi. Di da eso huluane na: Gode esala.
11 Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
Dia na mae yolesili esaloma. Se nabasu da nama gadenene misi. Be amomane na fidisu dunu da hame.
12 Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
Na ha lai dunu ilia da na sisiga: le halo daha. Amo da Ba: isia: ne bulamagau gawali ilia halo sa: i agoai.
13 Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
Ilia da laione wa: me agoane na gasomanusa: , ea lafi dagale amola bese ini gasomanusa: gesenenanebe ba: sa.
14 Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
Na gasa da hamedafa, amo da hano osobo da: iya sogadigi agoai. Na mese disisi da duduga: i agoane amola na dogo da daeane sa: i dagoi.
15 Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
Na gona: su amola da: gisu da mage da: gimu hamedei agoai gala. Amaiba: le, na gona: su da lafi gadofo bidiga legela heda: i diala. Dia da na mage hafoga: le bogoma: ne yolesi dagoi.
16 Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
Wadela: i bagade dunu ilia da na sisiga: sa. Wa: me gilisi agoai ilia na doagala: musa: maha. Ilia da na lobo amola emo a: le manusa: mina maha.
17 Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
Na da geloga: iba: le, gasa dabua ba: lala, amola na ha lai dunu ilia nama si godonasili sosodolala.
18 He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
Ilia da na abula lamusa: ululuasu hedelalu, abula momogili ladilala.
19 Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
Hina Gode! Na mae yolesiagama! Na gaga: musa: , hedolo misa.
20 Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
Na da gobiheiga fane legesa: besa: le, hedolo gaga: ma. Wadela: i wa: me agoai dunu ilia na fane legesa: besa: le, Dia na esalusu gaga: ma.
21 Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
Laione wa: mega gasonasa: besa: le, gema! Sigua nimi bagade bulamagau gawali da na fane legesa: besa: le, Dia na gema.
22 Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
Dia da nama noga: le hamoi. Dia nama hamoi, amo na fi dunu da gilisisia, na da ilima adole imunu.
23 Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
Dilia! Hina Gode Ea hawa: hamosu dunu! Hina Godema nodoma! Dilia! Ya: igobe egaga fi dunu. Hina Godema nodone dawa: ma! Isala: ili fi dunu! Ema nodone sia: ne gadoma!
24 Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
E da hame gagui dunu hame yolesisa, amola ilia se nabasu Ea dawa: lala. E da ilima hame baligi fa: sa, be ilia Ema fidima: ne wele sia: sea, E da alofesa.
25 Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
Dunu huluane da gilisisu hamosea, na da Dia hamobeba: le, Dima nodomu. Dunu huluane da Dima nodone sia: ne gadosa, amo dunu ilia ba: ma: ne, na da gobele salasu na Dima imunusa: sia: i, amo hamomu.
26 Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
Hame gagui dunu, ili sadima: ne, ili hanai defele manu. Nowa dunu da Hina Gode Ea hou lalegagusia, da Ema nodomu. Ilia da bagade gaguiwane mae bogole esalalalumu da defea.
27 Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
Osobo bagade fifi asi gala huluane da Hina Gode dawa: mu. Ilia da sinidigili, Ema fa: no bobogemu. Fifi asi gala, sia: hisu hisu, amola hou hisu hisu da Ema nodone sia: ne gadomu.
28 Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
Hina Gode da Hina Bagadedafa! E da fifi asi gala huluane ouligisa.
29 Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
Gasa fi dunu huluane da Ema begudumu. Osobo bagade dunu huluanedafa da Ema begudumu.
30 Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
Hobea fifi mabe dunu, ilia da Ema hawa: hamomu. Dunu oda da hobea fifi mabe dunu ilima, Hina Gode Ea sia: olelemu.
31 He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
Ilia da dunu wali hame lalelegei, ilima amane olelemu, “Hina Gode da Ea fi dunu amo gaga: i dagoi.”
