Psalmien 17
1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
A Prayer of David. Hear the right, O LORD, attend unto my cry; give ear unto my prayer from lips without deceit.
2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
Let my judgment come forth from Thy presence; let Thine eyes behold equity.
3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
Thou hast tried my heart, Thou hast visited it in the night; Thou hast tested me, and Thou findest not that I had a thought which should not pass my mouth.
4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
As for the doings of men, by the word of Thy lips I have kept me from the ways of the violent.
5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
My steps have held fast to Thy paths, my feet have not slipped.
6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
As for me, I call upon Thee, for Thou wilt answer me, O God; incline Thine ear unto me, hear my speech.
7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
Make passing great Thy mercies, O Thou that savest by Thy right hand from assailants them that take refuge in Thee.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
Keep me as the apple of the eye, hide me in the shadow of Thy wings,
9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
From the wicked that oppress, my deadly enemies, that compass me about.
10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
Their gross heart they have shut tight, with their mouth they speak proudly.
11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
At our every step they have now encompassed us; they set their eyes to cast us down to the earth.
12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
He is like a lion that is eager to tear in pieces, and like a young lion lurking in secret places.
13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
Arise, O LORD, confront him, cast him down; deliver my soul from the wicked, by Thy sword;
14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
From men, by Thy hand, O LORD, from men of the world, whose portion is in this life, and whose belly Thou fillest with Thy treasure; who have children in plenty, and leave their abundance to their babes.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
As for me, I shall behold Thy face in righteousness; I shall be satisfied, when I awake, with Thy likeness.
