Psalmien 17
1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
A prayer of David. Listen, O Lord of my righteousness, attend to my petition; give ear to my prayer not [uttered] with deceitful lips.
2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
Let my judgement come forth from your presence; let mine eyes behold righteousness.
3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
You has proved mine heart; you have visited [me] by night; you have tried me as with fire, and unrighteousness has not been found in me: [I am purposed] that my mouth shall not speak [amiss].
4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
As for the works of men, by the words of your lips I have guarded [myself from] hard ways.
5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
Direct my steps in your paths, that my steps slip not.
6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
I have cried, for you heard me, O God: incline your ear to me, and listen to my words.
7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
Show the marvels of your mercies, you that save them that hope in you.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
Keep me as the apple of the eye from those that resist your right hand: you shall screen me by the covering of your wings,
9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
from the face of the ungodly that have afflicted me: mine enemies have compassed about my soul.
10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
They have enclosed [themselves with] their own fat: their mouth has spoken pride.
11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
They have now cast me out and compassed me round about: they have set their eyes [so as] to bow them down to the ground.
12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
They laid wait for me as a lion ready for prey, and like a lion's whelp dwelling in secret [places].
13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
Arise, O Lord, prevent them, and cast them down: deliver my soul from the ungodly: [draw] your sword,
14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
because of the enemies of your hand: O Lord, destroy them from the earth; scatter them in their life, though their belly has been filled with your hidden [treasures]: they have been satisfied with uncleanness, and have left the remnant [of their possessions] to their babes.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
But I shall appear in righteousness before your face: I shall be satisfied when your glory appears.
