< Psalmien 17 >
1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.
David lawkthuihaih Aw Angraeng, toenghaih hoi ka hanghaih lok hae tahngai pae ah loe, lawk ka thuihaih naa patueng pae ah, alinghaih pahni hoiah lawk ka thui ai.
2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.
Ka nuiah lok takroekhaih loe nang khae hoiah angzo nasoe loe, na mik hoiah toenghaih to hnu nasoe.
3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.
Ka palungthin to nang khingh pae moe, aqum ah nang khetzawn; kai hae nang tanoek, toe tidoeh na hnu ai; ka pakha ah zaehaih om mak ai, tiah ka poek.
4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.
Kaminawk mah sak ih hmuennawk baktih toengah, amrosak thaih kaminawk caehhaih loklam ah athum han ai ah, na pakha thung hoi tacawt tamthanglok hoiah ka yae ving boeh.
5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.
Kam thaek han ai ah, na loklam ah ka caehhaih khok tangkan na caksak ah.
6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.
Aw Sithaw, kang kawkhaih lok nang pathim han oh pongah, nang to kang kawk: na naa to patuengh loe, lawk ka thuihaih lok hae na tahngai paeh.
7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.
Nang khae abuephaih pakrong kaminawk, misa ih ban thung hoiah na ban hoi pahlongkung, dawnrai nam lunghaih to amtuengsak ah.
8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.
Kai pacaekthlaek kasae kaminawk hoi kai takui khoep kami hum han koeh misanawk thung hoiah mikmu baktiah na khenzawn ah loe, na pakhraeh tahlip ah na buepsak ah.
9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.
10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.
Nihcae loe kathawk angmacae ih angan to ang oep o moe, amoekhaih lok to a thuih o.
11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,
Aicae caehhaih loklam to vaihi takui o khoep boeh: aicae long ah amtimsak hanah mik hoiah a khet o;
12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.
kaek ih moi to caak han kaom zok amthlam kaipui, moi naeh hanah tamquta hoiah angangh kaipui caa kanawk baktiah a oh o.
13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,
Aw Angraeng, angthawk ah, anih to pakaa ah loe, amtimsak ah; na sumsen hoiah ka hinghaih kasae kami ih ban thung hoiah na loisak ah.
14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.
Aw Angraeng, long kami ah kaom, to baktih kaminawk ih ban thung hoiah ka hinghaih hae na ban hoi na pahlong ah; nihcae loe hae long nuiah hing o nathung, tangqum a hak o boeh, nihcae ih zok to na hawk ih hmuenmae hoiah na koisak boeh: a caanawk loe angraeng o; nihcae loe caa nawktanawk to sak o mangh, a tawnh o ih hmuenmaenawk doeh a caanawk hanah suek pae o.
15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.
Kai loe, toenghaih hoiah na krang to ka hnu tih: kang thawk tahang naah, na krang baktiah kaom nangmah roe to ka hnu tih, to naah loe ka poekhaih palung hae khuek ti tih boeh.