Psalmien 17

1 Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.

Patalinghugi, Oh Jehova, ang matarung, patalinghugi ang akong pagtu-aw; Patalinghugan mo ang akong pagampo nga wala magagula sa mga ngabil nga malimbongon.

2 Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.

Patunghaa ang akong hukom gikan sa imong presencia; Ipatan-aw sa imong mga mata ang katul-id.

3 Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.

Ikaw nagsulay sa akong kasingkasing; nagdu-aw ka kanako sa kagabhion; Nasulayan mo ako, ug walay dautan nga hingkaplagan mo; Gisaad ko nga ang akong baba dili magalapas.

4 Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.

Mahatungod sa mga buhat sa mga tawo, pinaagi sa pulong sa imong mga ngabil Naglikay ako sa mga dalan sa mga malupigon.

5 Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.

Ang akong mga lakang nanagpadayon sa imong mga alagianan, Ang akong mga tiil wala mahadalin-as.

6 Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.

Ako nagtawag kanimo, kay ikaw motubag kanako, Oh Dios: Ikiling kanako ang imong igdulungog, ug patalinghugi ang akong pulong.

7 Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.

Ipakita ang imong katingalahan nga mahigugmaong-kalolot, Oh ikaw nga nagaluwas pinaagi sa imong toong kamot, kanila nga nagadangup kanimo Gikan niadtong mga mingtindog batok kanila.

8 Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.

Bantayan mo ako ingon sa kalimutaw sa mata: Tagoon mo ako sa ilalum sa landong sa imong mga pako,

9 Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.

Gikan sa mga dautan nga nanglupig kanako, Gikan sa mga mabangis ko nga mga kaaway, nga nagalibut kanako.

10 Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.

Nalukban (sila) sa kaugalingon nilang tambok: Uban sa ilang baba nagasulti (sila) sa pagkamapahitas-on.

11 Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,

(Sila) karon nanaglibut kanamo sa among mga lakang; (Sila) nanagtutok sa ilang mga mata aron sa pagbanlod, kanamo sa yuta.

12 Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.

Siya sama sa leon nga nagahinamhinam sa iyang tukbonon, Ug ingon sa leon nga itoy nga nagahupo sa mga dapit nga tago.

13 Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,

Tumindog ka, Oh Jehova, Asdangon mo siya, ilambos mo siya: Luwason mo ang akong kalag gikan sa dautan, pinaagi sa imong espada;

14 Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.

Gikan sa mga tawo, pinaagi sa imong kamot, Oh Jehova, Gikan sa mga tawo sa kalibutan, kansang bahin ania niining kinabuhia, Ug kansang tiyan gibusog mo sa imong bahandi: (Sila) nangabusog sa mga anak, Ug igabilin nila ang salin sa ilang bahandi ngadto sa ilang mga bata.

15 Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.

Mahatungod kanako magatan-aw ako sa imong nawong sa pagkamatarung; Matagbaw ako, sa diha nga mahigmata ako, sa pagtan-aw sa imong dagway.