Psalmien 132
1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,
Gospod, spomni se Davida in vseh njegovih stisk,
2 Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:
kako je prisegel Gospodu in se zaobljubil mogočnemu Jakobovemu Bogu:
3 En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;
»Zagotovo ne bom prišel v šotorsko svetišče svoje hiše niti šel gor v svojo posteljo,
4 En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,
svojim očem ne bom dal spanja ali dremanja svojim vekam,
5 Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.
dokler ne najdem kraja za Gospoda, prebivališča za mogočnega Jakobovega Boga.«
6 Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.
Glej, slišali smo o tem v Efráti, našli smo to na gozdnih poljih.
7 Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.
Šli bomo v njegova šotorska svetišča, oboževali bomo ob njegovi pručki.
8 Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.
Vstani, oh Gospod, v svoj počitek, ti in skrinja tvoje moči.
9 Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.
Naj bodo tvoji duhovniki oblečeni s pravičnostjo in tvoji sveti naj vzklikajo od veselja.
10 Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.
Zaradi svojega služabnika Davida ne obrni obličja proč od svojega maziljenca.
11 Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.
Gospod je Davidu prisegel z resnico; ne bo se odvrnil od nje: »Od sadu tvojega telesa bom postavil na tvoj prestol.
12 Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.
Če se bodo tvoji otroci držali moje zaveze in mojega pričevanja, ki jih ga bom jaz učil, bodo tudi njihovi otroci sedeli na tvojem prestolu na vékomaj.«
13 Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.
Kajti Gospod je izbral Sion; zaželel si ga je za svoje prebivališče.
14 Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.
»To je moj počitek na veke; tu bom prebival, ker sem si ga zaželel.
15 Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.
Obilno bom blagoslavljal njegovo preskrbo, njegove uboge bom nasičeval s kruhom.
16 Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.
Prav tako bom njegove duhovnike oblekel z rešitvijo duš in njegovi sveti bodo glasno vzklikali od veselja.
17 Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.
Tam bom storil Davidovemu rogu, da vzbrsti; odredil sem svetilko za svojega maziljenca.
18 Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.
Njegove sovražnike bom oblekel s sramoto, toda na njem samem bo cvetela njegova krona.«
