< Psalmien 124 >
1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Ellei Herra olisi meidän kanssamme, niin sanokaan Israel:
He waiata; he pikitanga. Na Rawiri. Me kaua a Ihowa i a tatou, he ki tenei ma Iharaira:
2 Ellei Herra olisi meidän kanssamme, koska ihmiset karkaavat meitä vastaan,
Me kaua a Ihowa i a tatou, i te whakatikanga mai o te tangata ki a tatou;
3 Niin he nielisivät meidät elävältä, kuin heidän vihansa julmistuu meidän päällemme;
Penei kua horomia oratia tatou e ratou, i te muranga o to ratou riri ki a tatou.
4 Niin vesi meitä upottais: kosket kävisivät sieluimme ylitse:
Kua ngaro tatou i nga wai, kua taupokina o tatou wairua e te ia.
5 Niin ylpiät veden aallot kävisivät sielumme ylitse.
Penei kua taupokina o tatou wairua e nga wai whakakake.
6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei meitä anna raatelukseksi heidän hampaillensa!
Kia whakapaingia a Ihowa, kihai nei i tuku i a tatou hei ngaunga ma o ratou niho.
7 Meidän sielumme pääsi niinkuin lintu lintumiehen paulasta. Paula on särjetty, ja me olemme päästetyt.
Kua mawhiti o tatou wairua, me he manu i roto i te mahanga a nga kaihopu; kua motu te mahanga, a mawhiti ana tatou.
8 Meidän apumme on Herran nimessä, joka taivaan ja maan tehnyt on.
Kei te ingoa o Ihowa he awhina mo tatou, kei te kaihanga i te rangi, i te whenua.