Psalmien 122

1 Davidin veisu korkeimmassa Kuorissa. Minä iloitsen niistä, jotka minulle sanovat: että me menemme Herran huoneeseen,

Yo me alegré con los que me decían: A la casa de Jehová iremos.

2 Ja että meidän jalkamme pitää seisoman sinun porteissas, Jerusalem.

Nuestros pies estuvieron en tus puertas, o! Jerusalem.

3 Jerusalem on rakennettu kaupungiksi, johon on tuleminen kokoon,

Jerusalem, la que es edificada como una ciudad que está unida consigo a una.

4 Että sukukunnat astuisivat sinne ylös, Herran sukukunnat, Israelille todistukseksi, kiittämään Herran nimeä.

Porque allá subieron las tribus, las tribus de Jehová, el testimonio a Israel, para alabar el nombre de Jehová.

5 Sillä siellä ovat istuimet rakennetut tuomittaa, Davidin huoneen istuimet.

Porque allá están las sillas del juicio: las sillas de la casa de David.

6 Toivottakaat Jerusalemille rauhaa: he menestyköön, jotka sinua rakastavat!

Demandád la paz de Jerusalem: sean pacificados los que te aman.

7 Rauha olkoon sinun muureis sisällä, ja onni sinun huoneissas!

Haya paz en tu antemuro, descanso en tus palacios.

8 Minun veljieni ja ystäväini tähden minä toivotan nyt sinulle rauhaa!

A causa de mis hermanos y mis compañeros hablaré ahora paz de ti.

9 Herran meidän Jumalamme huoneen tähden etsin minä sinun parastas.

A causa de la casa de Jehová nuestro Dios buscaré bien para ti.