Psalmien 119
1 Autuaat ovat ne, jotka viattomasti elävät, ja jotka Herran laissa vaeltavat.
Alle sind glücklich zu preisen, die da untadelig wandeln, / Die einhergehn nach Jahwes Gesetz.
2 Autuaat ovat ne, jotka hänen todistuksiansa pitävät, ja kaikesta sydämestä häntä etsivät.
Alle sind glücklich zu preisen, die seine Zeugnisse halten, / Die ihn suchen von ganzem Herzen.
3 Sillä, jotka hänen teissänsä vaeltavat, ei he tee mitään pahaa.
Auch keine Frevel verüben, / Sondern in seinen Wegen gehn.
4 Sinä olet käskenyt sangen visusti pitää sinun käskys.
Aufgestellt hast du deine Befehle, / Daß man sie treu erfüllen soll.
5 O jospa minun tieni ojennettaisiin pitämään sinun säätyjäs!
Ach, stünde doch mein Wandel fest, / Indem ich deine Gesetze hielte!
6 Koska minä katson kaikkia sinun käskyjäs, niin en minä tule häpiään.
Alsdann werd ich nicht zuschanden, / Wenn ich auf all deine Gebote blicke.
7 Minä kiitän sinua oikiasta sydämestä, ettäs opetat minulle vanhurskautes oikeudet.
Aufrichtigen Herzens dank ich dir, / Wenn ich deine gerechten Befehle lerne.
8 Sinun säätys minä pidän, älä minua ikänä hylkää.
Auf deine Satzungen achte ich: / Verlaß mich nicht völlig!
9 Kuinka nuorukainen tiensä puhdistais? kuin hän itsensä käyttää sinun sanas jälkeen.
Bei einem Jüngling bleibt sein Wandel rein, / Wenn er ihn führt nach deinem Wort.
10 Minä etsin sinua kaikesta sydämestäni: älä salli minun eksyä sinun käskyistäs.
Begehrt hab ich dein Wort von ganzem Herzen, / Laß mich nicht irren von deinen Geboten!
11 Minä pidän sydämessäni sinun sanas, etten minä rikkoisi sinua vastaan.
Bewahret hab ich dein Wort in meinem Herzen, / Damit ich nicht sündige wider dich.
12 Kiitetty ole, sinä Herra: opeta minulle sinun säätyjäs!
Besungen mit Lobpreis seiest du, Jahwe, / Lehre mich deine Satzungen!
13 Minä luettelen huulillani kaikki sinun suus oikeudet.
Bekundet hab ich mit meinen Lippen / Alle Ordnungen deines Mundes.
14 Minä iloitsen sinun todistustes tiellä, niinkuin kaikkinaisesta rikkaudesta.
Betracht ich den Wandel, den deine Zeugnisse fordern, / So freu ich mich stets wie über allerlei Reichtum.
15 Minä tutkistelen sinun käskyjäs, ja katselen sinun teitäs.
Bei deinen Befehlen soll mein Sinnen verweilen, / Und blicken will ich auf deine Pfade.
16 Minä halajan sinun oikeuttas, ja en unohda sinun sanojas.
Bei deinen Satzungen will ich mich ergötzen, / Will nicht vergessen deine Worte.
17 Tee hyvästi palvelialles, että minä eläisin ja sinun sanas pitäisin.
Gewähre deinem Knechte Gutes, daß ich leben bleibe, / So will ich deine Worte halten.
18 Avaa minun silmäni näkemään ihmeitä sinun laistas.
Gib mir offne Augen, / Damit ich erkenne die Wunder in deinem Gesetz.
19 Minä olen vieras maan päällä: älä peitä minulta käskyjäs.
Gast nur bin ich auf Erden: / Verbirg vor mir nicht deine Gebote!
20 Minun sieluni on muserrettu rikki ikävöitsemisestä, alati sinun oikeutes jälkeen.
Ganz verzehrt hat sich meine Seele vor Sehnsucht / Nach deinen Rechten zu jeder Zeit.
21 Sinä rankaiset ylpiät kirotut, jotka sinun käskyistäs poikkeevat.
Gescholten hast du Frevelhafte. / Fluch treff alle, die deine Gebote verlassen!
22 Käännä minusta pois pilkka ja ylönkatse; sillä minä pidän sinun todistukses.
Gespött und Schande, die ich erfahre, nimm weg! / Denn deine Zeugnisse halte ich.
23 Istuvat myös päämiehet ja puhuvat minua vastaan; mutta sinun palvelias tutkistelee sinun säätyjäs.
Gingen auch Fürsten wider mich an mit feindlicher Rede: / Dein Knecht sinnt doch über deine Satzungen nach.
24 Sinun todistukses ovat minun iloni, ne ovat minun neuvonantajani.
Gar meine Lust sind deine Zeugnisse, / Sie sind meine Berater.
25 Minun sieluni tomussa makaa: virvoita minua sanas jälkeen.
Dem Staub klebt meine Seele an; / Belebe mich wieder nach deinem Wort!
26 Minä luen minun teitäni, ja sinä kuulet minua: opeta minulle sinun säätys.
Dir hab ich mein Los geschildert: da erhörtest du mich. / Lehre mich deine Satzungen!
27 Anna minun ymmärtää sinun käskyis tie, niin minä puhun sinun ihmeistäs.
Den Weg, den deine Befehle gebieten, laß mich verstehn! / Denn über deine Wunder will ich sinnen.
28 Niin minä suren, että sydän sulaa minussa: vahvista minua sinun sanas jälkeen.
Durch Kummer zerfließt meine Seele: / Richte mich auf nach deinen Verheißungsworten!
29 Käännä minusta pois väärä tie, ja suo minulle sinun lakis.
Den Weg der Lüge halte mir fern, / Begnade mich aber mit deiner Lehre!
30 Totuuden tien minä olen valinnut, oikeutes olen minä asettanut eteeni.
Den Weg der Treue hab ich erwählt, / Deine Rechte mir vorgesetzt.
31 Minä riipun sinun todistuksissas: Herra, älä salli minun häpiään tulla.
Deine Zeugnisse, Jahwe, halt ich fest; / Laß mich nicht zuschanden werden!
32 Koskas minun sydämeni vahvistat, niin minä juoksen sinun käskyis tietä myöten.
Den Weg, den deine Gebote weisen, will ich laufen, / Denn du erfüllst mich mit Einsicht.
33 Opeta minulle, Herra, sinun säätyis tie, että minä sen loppuun asti kätkisin.
Helle mir auf, o Jahwe, deiner Satzungen Weg, / Damit ich ihn immer beachte!
34 Anna minulle ymmärrys, kätkeäkseni sinun lakias, ja pitääkseni sitä koko sydämestäni.
Hilf mir zur rechten Erkenntnis, daß ich deine Lehre bewahre / Und sie von ganzem Herzen befolge!
35 Anna minun käydä sinun käskyis tietä; sillä niihin minä halajan.
Hinführen wollest du mich auf deiner Gebote Pfad, / Denn ich habe Gefallen daran.
36 Kallista minun sydämeni sinun todistuksiis, ja ei ahneuden puoleen.
Hinlenken wollest du mein Herz zu deinen Gesetzen / Und nicht zu ungerechtem Gewinn.
37 Käännä minun silmäni pois katselemasta turhuutta; vaan virvoita minua sinun tiehes.
Hinweg zieh meine Augen, daß sie nicht nach dem Eitlen schaun, / Auf deinen Wegen belebe mich!
38 Anna palvelias lujasti sinun käskys pitää, että minä sinua pelkäisin.
Halt deinem Knechte deine Verheißung, / Damit ich wachse in Ehrfurcht vor dir!
39 Käännä minusta pois se pilkka, jota minä pelkään; sillä sinun oikeutes ovat suloiset.
Halt fern von mir die Schmach, vor der mir graut! / Denn deine Urteilssprüche sind gut.
40 Katso, minä pyydän sinun käskyjäs: virvoita minua vanhurskaudellas.
Hat mich nicht stets verlangt nach deinen Befehlen? / Durch deine Gerechtigkeit belebe mich!
41 Herra, anna armos minulle tapahtua, autuutes sinun sanas jälkeen,
Und laß, o Jahwe, deine Huld mich reich erfahren. / Dein Heil nach deiner Verheißung!
42 Että minä voisin vastata minun pilkkaajiani; sillä minä luotan sinun sanaas.
Und dann will ich auch Rede stehn dem, der mich lästert; / Denn ich vertraue auf dein Wort.
43 Älä ota totuuden sanaa peräti pois minun suustani; sillä minä toivon sinun oikeuttas.
Und entzieh doch meinem Munde das Wort der Wahrheit nicht, / Denn auf deine Rechte hoffe ich.
44 Minä pidän alati sinun lakis, aina ja ijankaikkisesti,
Und deine Weisung will ich stets beachten, / Immer und ewiglich.
45 Ja vaellan ilossa, sillä minä etsin sinun käskyjäs,
Und so werd ich dann auch getrost und unbefangen wandeln, / Denn in deinen Geboten hab ich Rat gesucht.
46 Ja puhun sinun todistuksistas kuningasten edessä, ja en häpee,
Und von deinen Zeugnissen will ich reden vor Königen / Furchtlos und ohne Scheu.
47 Ja iloitsen sinun käskyistäs, joita minä rakastan,
Und ich erfreue mich an deinen Geboten, / Die ich liebgewonnen habe.
48 Ja nostan käsiäni sinun käskyihis, joita minä rakastan, ja puhun sinun säädyistäs.
Und ich will meine Hände erheben zu deinen Geboten, (die ich liebgewonnen habe, ) / Nachsinnen will ich über deine Satzungen.
49 Muista sanaas sinun palvelialles, jota sinä annoit minun toivoa.
Sei eingedenk des Worts, das du zu deinem Knecht geredet, / Weil du (auf einen guten Ausgang) mich hast hoffen lassen.
50 Tämä on minun turvani minun vaivassani, että sinun sanas virvoittaa minun.
So fand ich Trost in meinem Elend, (als ich inneward) / Daß dein Verheißungswort mich neubelebte.
51 Ylpiät irvistelevät minua sangen; en minä sentähden sinun laistas poikkee.
Stolze haben mich gar sehr verspottet, / Dennoch bin ich von deinem Gesetz nicht abgewichen.
52 Herra, kuin minä ajattelen, kuinka sinä maailman alusta toiminut olet, niin minä lohdutetaan.
Sooft ich daran denke, wie du von altersher gerichtet hast, / Werd ich, o Jahwe, auch getröstet.
53 Minä hämmästyin jumalattomain tähden, jotka sinun lakis hylkäävät.
Starker Zorn hat mich erfaßt den Frevlern gegenüber, / Die dein Gesetz verlassen haben.
54 Sinun oikeutes ovat minun veisuni vaellukseni huoneessa.
Siegeslieder sind mir deine Satzungen / Im Hause meiner Fremdlingschaft.
55 Herra, minä ajattelen yöllä sinun nimeäs, ja pidän sinun lakis.
Sogar des Nachts hab ich gedacht, o Jahwe, deines Namens, / Und darum hab ich deine Weisung auch befolgt.
56 Se olis minun tavarani, että minä sinun käskys pitäisin.
Solches ist mir zuteil geworden: / Daß ich deine Befehle halte.
57 Minä olen sanonut: Herra, se on minun perimiseni, että minä pidän sinun sanas.
Geschenkt — so habe ich gesagt — ist mir, o Jahwe, deine Gnade, / Daß ich deine Worte befolgen darf.
58 Minä rukoilen sinun kasvois edessä täydestä sydämestä: ole minulle armollinen sinun sanas jälkeen.
Gesucht hab ich von ganzem Herzen deine Huld: / Sei mir denn gnädig nach deiner Verheißung!
59 Minä tutkin teitäni, ja käännän jalkani sinun todistustes puoleen.
Gedacht hab ich an meine Wege / Und habe meine Füße dann gelenkt zu deinen Zeugnissen.
60 Minä riennän, ja en viivy, sinun käskyjäs pitämään.
Geeilt bin ich dabei und habe nicht gezaudert, / Deine Gebote zu halten.
61 Jumalattomain joukko raatelee minua; mutta en minä unohda sinun lakias.
Gottlose haben mich mit Stricken umringt: / Aber dein Gesetz hab ich nicht vergessen.
62 Puoliyöstä minä nousen sinua kiittämään, sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Gegen Mitternacht steh ich auf, um dir zu danken / Für deine gerechten Gerichtsurteile.
63 Minä olen heidän kumppaninsa, jotka sinua pelkäävät ja sinun käskyjäs pitävät,
Genosse bin ich allen, die dich fürchten / Und deine Befehle befolgen.
64 Herra! maa on täynnä sinun hyvyyttäs: opeta minulle sinun säätyjäs.
Gefüllt mit deiner Güte, Jahwe, ist die Erde: / Lehre mich nun deine Satzungen!
65 Hyvästi teit sinun palveliaas kohtaan, Herra, sinun sanas jälkeen.
Tröstliches hast du deinem Knechte erwiesen, / Jahwe, nach deinen Worten.
66 Opeta minulle hyviä tapoja ja taitoa; sillä minä uskon sinun käskys.
Treffliche Klugheit und Einsicht lehre mich! / Denn deinen Geboten vertrau ich.
67 Ennenkuin minä nöyryytettiin, eksyin minä; mutta nyt minä pidän sinun sanas.
Trugwege bin ich gewandelt, eh ich ins Elend geriet; / Nun aber acht ich auf dein Gebot.
68 Sinä olet hyvä ja teet hyvin: opeta minulle sinun säätyjäs.
Treusorgend bist du und voller Güte: / Lehre mich deine Satzungen!
69 Ylpiät ajattelevat valheen minun päälleni; mutta minä pidän täydestä sydämestä sinun käskys.
Trugvoll haben Frevler mir Lügen angedichtet: / Ich aber halte dennoch mit ganzem Herzen deine Befehle.
70 Heidän sydämensä on lihava niinkuin rasva; mutta minä iloitsen sinun laistas.
Töricht und fühllos ist ihr Herz; / Doch mein Entzücken ist dein Gesetz.
71 Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Traun, heilsam war mir des Leidens Schule, / Damit ich deine Satzungen lernte.
72 Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Teurer ist mir deines Mundes Gesetz / Als reiche Schätze an Silber und Gold.
73 Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Ja, deine Hände haben mich geschaffen und bereitet: / Gib mir nun auch Einsicht, daß ich deine Gebote lerne!
74 Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
Jeder, der dich fürchtet, wird freudig auf mich blicken; / Denn ich habe darauf geharrt, daß sich dein Verheißungswort erfülle.
75 Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Ich weiß, o Jahwe: gerecht sind deine Gerichte, / Und weil du es treu mit mir meinst, hast du mich in Trübsal geführt.
76 Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
In deiner Gnade laß mich nun aber auch Trost erfahren, / Wie du es deinem Knechte verheißen!
77 Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
In dein Erbarmen hülle mich ein, damit ich lebe! / Denn dein Gesetz ist meine Lust.
78 Jospa ylpiät häpiään tulisivat, jotka minua painavat alas valheellansa; mutta minä ajattelen sinun käskyjäs.
In Schande laß fallen die Frevelhaften, weil sie mich mit Lügen ins Elend gebracht! / Ich aber will über deine Befehle sinnen.
79 Tulkaan ne minun tyköni, jotka sinua pelkäävät, ja sinun todistukses tuntevat.
Ja, mögen sich zu mir wenden, die dich fürchten / Und die deine Zeugnisse anerkennen!
80 Olkoon minun sydämeni toimellinen sinun säädyissäs, etten minä häväistäisi.
In deinen Satzungen soll mein Herz beständig leben, / Damit ich nicht zuschanden werde.
81 Minun sieluni ikävöitsee sinun autuuttas: minä toivon sinun sanas päälle.
Klagend hat meine Seele nach deiner Hilfe geschmachtet: / Auf dein Wort hab ich geharrt.
82 Minun silmäni hiveltyvät sinun sanas jälkeen, ja sanovat: koskas minua lohdutat?
Konnten nicht meine Augen vergehn, als ich nach deinem Wort ausschaute / Und (ängstlich) fragte: "Wann wirst du mich trösten?"
83 Sillä minä olen niinkuin nahka savussa: en minä unohda sinun säätyjäs.
Kann man auch von mir sagen: / "Der ist wie ein Schlauch im Rauch" — / Deine Satzungen hab ich doch nimmer vergessen.
84 Kuinka kauvan sinun palvelias odottaa? koskas tuomitset minun vainoojani?
Kurz sind die Lebenstage deines Knechts. / Wann wirst du nun das Gericht vollstrecken an meinen Verfolgern?
85 Ylpiät minulle kuoppia kaivavat, jotka ei ole sinun lakis perään.
Kerkergruben haben mir Gottvergeßne gegraben, / Sie, die nicht handeln nach deinem Gesetz.
86 Kaikki sinun käskys ovat sula totuus: he valheella minua vaivaavat: auta minua.
Können doch all deine Gebote nichts als ein Ausfluß deiner Treue sein! / Sie aber haben mich mit Lügen verfolgt: hilf du mir!
87 He olisivat juuri lähes minun maan päällä hukuttaneet; mutta en minä sinun käskyjäs hyljännyt.
Kümmerlich hätten sie mich beinah in der Grube sterben lassen, / Aber trotzdem hab ich deine Befehle nicht verlassen.
88 Virvoita minua sinun armoillas, että minä pitäisin sinun suus todistuksen.
Könnt ich doch wieder aufleben durch deine Güte! / Dann will ich auch das Zeugnis deines Mundes halten.
89 Herra! sinun sanas pysyy ijankaikkisesti taivaissa.
Lebt, o Jahwe, nicht in Ewigkeit / Dein Wort im Himmel fort?
90 Sinun totuutes pysyy suvusta sukuun: sinä perustit maan, ja se pysyy.
Lang bis ins fernste Geschlecht währt deine Treu; / Du hast die Erde gegründet, und sie bleibt.
91 Ne pysyvät tähän päivään asti sinun asetukses jälkeen; sillä kaikki sinua palvelevat.
Laut deiner Ordnung stehn sie noch heute; / Denn alles ist dir untertan.
92 Ellei sinun lakis olisi ollut minun lohdutukseni, niin minä olisin raadollisuudessani hukkunut.
Ließe mich dein Gesetz nicht immer wieder Freude empfinden: / Ich wäre vergangen in meinem Elend.
93 En minä ikänä unohda sinun käskyjäs; sillä niillä sinä minua lohdutat.
Lebenslang werd ich deine Befehle nicht vergessen, / Denn durch sie hast du mich im Dasein erhalten.
94 Sinun minä olen: auta minua! sillä minä etsin sinun käskyjäs.
Liebend bin ich dein: drum rette mich! / Deine Befehle suche ich ja.
95 Jumalattomat minua vartioitsevat hukuttaaksensa; mutta sinun todistuksistas minä otan vaarin.
Listig haben mir Frevler nachgestellt, um mich zu töten; / Dennoch werd ich auf deine Zeugnisse merken.
96 Kaikista kappaleista minä olen lopun nähnyt; mutta sinun käskys ovat määrättömät.
Läßt sich auch sehn, daß alles Vollkommne begrenzt ist: / Dein Gebot reicht über die Maßen weit.
97 Kuinka minä rakastan sinun lakias? Joka päivä minä sitä ajattelen.
Mit ganzer Seele lieb ich dein Gesetz; / Den ganzen Tag sinn ich darüber nach.
98 Sinä teit minun taitavammaksi käskyilläs kuin minun viholliseni ovat; sillä se on minun ijankaikkinen tavarani.
Mich werden deine Gebote weiser machen, als meine Feinde sind; / Denn sie sind mein für immer.
99 Minä olen oppineempi kuin kaikki minun opettajani; sillä sinun todistukses ovat minun ajatukseni.
Meine Lehrer alle übertreffe ich an Einsicht, / Denn über deine Zeugnisse sinne ich.
100 Enemmän minä ymmärrän kuin vanhemmat; sillä minä pidän sinun käskys.
Mehr als Alte werd ich mir Verstand erwerben, / Wenn ich deinen Befehlen folge.
101 Minä estän jalkani kaikista pahoista teistä, että minä sinun sanas pitäisin.
Mit allen bösen Pfaden haben meine Füße nichts gemein, / Damit ich deine Gebote mit der Tat erfülle.
102 En minä poikkee sinun oikeudestas; sillä sinä opetat minua.
Mitnichten bin ich von deinen Rechten gewichen; / Du hast mich ja belehrt.
103 Sinun sanas ovat minun suulleni makiammat kuin hunaja.
Meinem Geschmack sind deine Worte lieber / Als Honig meinem Mund.
104 Sinun käskys tekevät minun ymmärtäväiseksi; sentähden minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Mit Einsicht erfüllen mich deine Befehle; / Drum haß ich jeden Lügenpfad.
105 Sinun sanas on minun jalkaini kynttilä, ja valkeus teilläni.
Nur dein Wort ist eine Leuchte meinem Fuß / Und ein Licht für meinen Weg.
106 Minä vannon, ja sen vahvana pidän, että minä sinun vanhurskautes oikeudet pitää tahdon.
Nimmer werd ich brechen, was ich eidlich gelobt: / "Deine gerechten Vorschriften will ich befolgen."
107 Minä olen sangen kovin vaivattu: Herra, virvoita minua sinun sanas perästä.
Niedergebeugt bin ich gar sehr; / Jahwe, belebe mich wieder nach deinem Wort!
108 Olkoon sinulle, Herra, otolliset minun suuni mieluiset uhrit, ja opeta minulle sinun oikeutes.
Nimm wohlgefällig an, o Jahwe, die willigen Opfer meines Mundes / Und lehre mich deine Gebote!
109 Minun sieluni on alati minun käsissäni, ja en unohda sinun lakias.
Nicht einen Augenblick bin ich des Lebens sicher: / Dennoch hab ich dein Gesetz nicht vergessen.
110 Jumalattomat virittävät minulle paulan; mutta en minä eksy sinun käskyistäs.
Nichtswürdige haben mir Schlingen gelegt; / Aber von deinen Befehlen bin ich nicht abgeirrt.
111 Sinun todistukses ovat minun ijankaikkiset perimiseni; sillä ne ovat minun sydämeni ilo.
Nie werd ich deine Zeugnisse fahren lassen, / Denn sie sind meines Herzens Wonne.
112 Minä kallistan minun sydämeni tekemään sinun säätys jälkeen, aina ja ijankaikkisesti.
Neigen lassen hab ich mein Herz, deine Satzungen zu erfüllen: / Das bringt ewigen Lohn.
113 Minä vihaan viekkaita henkiä, ja rakastan sinun lakias.
Solche, die sich absondern, hasse ich; / Doch dein Gesetz hab ich lieb.
114 Sinä olet minun varjelukseni ja kilpeni: minä toivon sinun sanas päälle.
Sichrer Schutz und Schild bist du für mich; / Auf dein Wort hab ich geharrt.
115 Poiketkaat minusta, te pahanilkiset; ja minä pidän minun Jumalani käskyt.
Sondert euch ab von mir, ihr Übeltäter, / Damit ich meines Gottes Gebote halte!
116 Tue minua sanallas, että minä eläisin, ja älä anna minun toivoni häpiään tulla.
Sei du meine Stütze nach deiner Verheißung, damit ich am Leben bleibe, / Und laß mich nicht zuschanden werden mit meiner Hoffnung!
117 Vahvista minua, että minä autetuksi tulisin, niin minä halajan alati sinun säätyjäs.
Sei du mein sichrer Halt, damit ich gerettet werde! / Dann will ich stets mit Vertraun auf deine Satzungen schaun.
118 Sinä tallaat alas kaikki, jotka sinun säädyistäs horjuvat; sillä heidän viettelyksensä on sula valhe.
Sie, die von deinen Satzungen irren, hast du immer verworfen; / Denn nichts als Lüge ist ihr verführerisch Tun.
119 Sinä heität pois kaikki jumalattomat maan päältä niinkuin loan; sentähden minä rakastan sinun todistuksias.
So wie Schlacken hast du alle Frevler des Landes hinweggeräumt; / Drum lieb ich deine Zeugnisse.
120 Minä pelkään sinua, niin että minun ihoni värisee, ja vapisen sinun tuomioitas.
Sieh, ich schaudre in Angst vor dir; / Denn vor deinen Gerichten fürcht ich mich.
121 Minä teen oikeuden ja vanhurskauden: älä minua hylkää niille, jotka minulle väkivaltaa tekevät.
Ausgeübt hab ich Recht und Gerechtigkeit: / So gib mich denn nicht meinen Drängern preis!
122 Vastaa palvelias edestä, ja lohduta häntä, ettei ylpiät tekisi minulle väkivaltaa.
Auf deines Knechtes Wohl sei du bedacht, / Daß Frevler mich nicht vergewaltigen!
123 Minun silmäni hiveltyvät sinun autuutes perään, ja sinun vanhurskautes sanan jälkeen.
Ausgeschaut hab ich voll Sehnsucht, daß mir Hilfe komme / Und deine Verheißung sich erfülle.
124 Tee palvelias kanssa sinun armos jälkeen, ja opeta minulle sinun säätyjäs.
An deinem Knechte handle du nach deiner Huld / Und lehre mich deine Satzungen!
125 Sinun palvelias minä olen: anna minulle ymmärrystä, että minä tuntisin sinun todistukses.
Ach, sieh, ich bin dein Knecht: unterweise mich, / Daß ich deine Zeugnisse erkenne!
126 Jopa aika on, että Herra siihen jotakin tekis: he ovat sinun lakis särkeneet.
An der Zeit ist's für Jahwe, zu handeln: / Sie haben ja dein Gesetz gebrochen.
127 Sentähden minä rakastan sinun käskyjäs, enempi kuin kultaa ja parasta kultaa.
Aus diesem Grunde lieb ich deine Gebote / Mehr als Gold und gediegen Gold.
128 Sentähden minä pidän visusti kaikkia sinun käskyjäs: minä vihaan kaikkia vääriä teitä.
Aus diesem Grunde hab ich auch stets all deine Befehle aufrechtgehalten / Und jeglichen Lügenpfad gehaßt.
129 Ihmeelliset ovat sinun todistukses; sentähden minun sieluni ne pitää.
Fürwahr, deine Zeugnisse sind wunderbar; / Darum bewahrt sie auch meine Seele.
130 Kuin sinun sanas julistetaan, niin se valistaa ja antaa yksinkertaisille ymmärryksen.
Führst du in deine Gebote ein, so wird es licht: / Einfältige werden verständig.
131 Minä avaan suuni ja huokaan; sillä minä halajan sinun käskys.
Frei hab ich meinen Mund geöffnet voll Verlangen; / Denn nach deinen Geboten sehnte ich mich.
132 Käännä sinuas minun puoleeni, ja ole minulle armollinen, niinkuin sinä olet niille tottunut tekemään, jotka sinun nimeäs rakastavat.
Führ mir deine Gnade zu: / Das dürfen ja auch erwarten, die deinen Namen lieben.
133 Vahvista minun käymiseni sinun sanassas, ja älä anna väkivallan minua vallita.
Fest mach meine Schritte durch dein Wort / Und laß mich nichts Böses beherrschen!
134 Lunasta minua ihmisten väkivallasta, niin minä pidän sinun käskys.
Frei laß mich sein von der Menschen Druck, / Damit ich deine Befehle erfülle!
135 Valista sinun kasvos palvelias päälle, ja opeta minulle sinun säätys.
Für deinen Knecht laß du dein Antlitz leuchten / Und lehre mich deine Satzungen!
136 Minun silmäni vettä vuotavat, niinkuin virta, ettei sinun käskyjäs pidetä.
Flossen nicht aus meinen Augen Wasserbäche / Über die, die dein Gesetz nicht halten?
137 Herra! sinä olet vanhurskas ja sinun tuomios ovat oikiat.
Zeigst du nicht, Jahwe, dich gerecht? / Drum ist auch all dein Walten richtig.
138 Sinä olet vanhurskautes todistukset ja totuuden visusti käskenyt.
Zugeteilt hast du deine Zeugnisse / In Treue und großer Wahrhaftigkeit.
139 Minä olen lähes surmakseni kiivannut, että minun viholliseni ovat sinun sanas unohtaneet.
Zehrender Eifer hat mich vernichtet; / Denn meine Feinde haben deine Worte vergessen.
140 Sinun puhees on sangen koeteltu, ja sinun palvelias sen rakkaana pitää.
Zerschmolzen gleichsam in Feuer, ganz echt und bewährt ist dein Wort, / Und dein Knecht hat es lieb.
141 Minä olen halpa ja ylönkatsottu, mutta en minä unohda sinun käskyjäs.
Zwar bin ich jung und verachtet; / Doch deine Befehle hab ich nicht vergessen.
142 Sinun vanhurskautes on ijankaikkinen vanhurskaus, ja sinun lakis on totuus.
Zuverlässig gerecht bleibt deine Gerechtigkeit auf ewig, / Und dein Gesetz bleibt Wahrheit.
143 Ahdistus ja tuska ovat minun saavuttaneet; mutta minä iloitsen sinun käskyistäs.
Zwang und Drangsal haben mich getroffen; / Doch deine Gebote sind meine Lust.
144 Sinun todistustes vanhurskaus pysyy ijankaikkisesti: anna minulle ymmärrys, niin minä elän.
Zu aller Zeit sind deine Zeugnisse gerecht: / Laß mich sie verstehn, damit ich lebe!
145 Minä huudan kaikesta sydämestäni: kuule, Herra, minua, että minä sinun säätys pitäisin.
Kraftvoll hab ich dich angerufen: / "Erhöre mich, Jahwe, deine Satzungen will ich halten!"
146 Sinua minä huudan, auta minua, että minä sinun todistukses pitäisin.
Komm mir zu Hilfe, wenn ich dich rufe: / So will ich auf deine Zeugnisse achten.
147 Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon.
Kaum graute der Morgen, da flehte ich schon: / "Ich habe geharrt, daß du dein Wort erfüllest."
148 Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas.
Konnte doch keine Nachtwache beginnen, ohne daß ich meine Augen schon offen hatte, / Um nachzusinnen über dein Wort.
149 Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Klagend ruf ich: hör mich in deiner Huld! / Nach deiner Treue, o Jahwe, belebe mich wieder!
150 Pahanilkiset vainoojat karkaavat minun päälleni, ja ovat kaukana sinun laistas.
Kommen mir nahe, die Schandtaten verüben wollen, / Menschen, die fern sind von deinem Gesetz:
151 Herra, sinä olet läsnä, ja sinun käskys ovat sula totuus.
Kommst du mir auch nahe, o Jahwe — / All deine Gebote aber sind Wahrheit.
152 Mutta minä sen aikaa tiesin, että sinä olet todistukses ijankaikkisesti perustanut.
Kann ich doch längst schon aus deinen Zeugnissen sehn, / Daß du sie für immer verordnet hast.
153 Katso minun raadollisuuttani, ja pelasta minua; sillä enpä minä unohda sinun lakias.
Richte den Blick auf mein Elend und reiß mich heraus, / Denn dein Gesetz hab ich nimmer vergessen.
154 Toimita minun asiani ja päästä minua: virvoita minua sinun sanas kautta.
Recht schaffe du mir und erlöse mich, / Nach deiner Verheißung belebe mich wieder!
155 Autuus on kaukana jumalattomista, sillä ei he tottele säätyjäs.
Rettung bleibt den Frevlern fern, / Denn deine Satzungen haben sie nicht gesucht.
156 Herra, sinun laupiutes on suuri: virvoita minua sinun oikeutes jälkeen.
Reich, o Jahwe, ist dein Erbarmen; / Nach deinem Urteil belebe mich wieder!
157 Minun vainoojaani ja vihollistani on monta; mutta en minä poikkee sinun todistuksistas.
Reichlich bin ich verfolgt und bedrängt, / Aber doch nicht gewichen von deinen Geboten.
158 Minä näen ylönkatsojat, ja siihen suutun, ettei he sinun sanaas pidä.
Recht von Ekel ward ich erfaßt, wenn ich Treulose sah, / Weil sie dein Wort nicht hielten.
159 Katso, minä rakastan sinun käskyjäs: Herra, virvoita minua sinun armos jälkeen.
Rechne mir zu, daß ich deine Befehle liebe; / Jahwe, belebe mich wieder nach deiner Huld!
160 Sinun sanas on alusta totuus ollut: kaikki sinun vanhurskautes oikeudet pysyvät ijankaikkisesti.
Richtig ist's: deines Wortes Inhalt ist Wahrheit, / Und ewig währt all dein gerechtes Walten.
161 Päämiehet vainoovat minua ilman syytä; mutta minun sydämeni pelkää sinun sanojas.
Sonder Ursach haben mich Fürsten verfolgt, / Doch nur vor deinem Worte hat mein Herz gezittert.
162 Minä iloitsen sinun puheestas, niinkuin se joka suuren saaliin löytänyt on.
So froh bin ich ob deiner Verheißung / Wie einer, der viel Beute findet.
163 Valhetta minä vihaan ja kauhistun; mutta sinun lakias minä rakastan.
Schändliche Lüge hab ich stets gehaßt und verabscheut, / Dein Gesetz aber hab ich lieb.
164 Seitsemästi päivässä minä kiitän sinua sinun vanhurskautes oikeuden tähden.
Siebenmal täglich hab ich dich stets gepriesen / Ob deiner gerechten Gerichtsurteile.
165 Suuri rauha on niillä, jotka sinun lakias rakastavat, ja ei he itsiänsä loukkaa.
Schönen Frieden genießen alle, die deine Lehre lieben, / Und sie straucheln nimmer.
166 Herra! minä odotan sinun autuuttas, ja teen sinun käskys.
Sehnend hab ich, Jahwe, deiner Hilfe geharrt, / Und deine Gebote erfülle ich stets.
167 Minun sieluni pitää sinun todistukses, ja minä rakastan niitä sangen suuresti.
Scheu befolg ich deine Befehle, / Und ich liebe sie sehr.
168 Minä pidän sinun käskys ja todistukses; sillä kaikki minun tieni ovat edessäs.
Scheu halt ich stets deine Ordnungen und Befehle, / Weil du ja all meine Wege kennst.
169 Herra! anna minun huutoni tulla sinun etees: anna minulle ymmärrystä sinun sanas jälkeen.
Tu auf meinem Ruf den Weg zu dir, o Jahwe, / In deinem Wort mach mich verständig!
170 Anna minun rukoukseni tulla sinun etees: pelasta minua sinun sanas jälkeen.
Tu auf meinem innigen Flehn den Weg zu dir, / Nach deiner Verheißung rette mich!
171 Minun huuleni kiittävät, koskas minulle opetat sinun säätys.
Triefen sollen meine Lippen von Lobgesang, / Wenn du mich deine Satzungen lehrst.
172 Minun kieleni puhuu sinun sanastas; sillä kaikki sinun käskys ovat vanhurskaat.
Tönen soll von meiner Zunge das Loblied auf deine Verheißung; / Denn deine Gebote sind alle gerecht.
173 Olkoon sinun kätes minulle avullinen; sillä minä olen valinnut sinun käskys.
Tritt du mir als Helfer zur Seite! / Denn deine Befehle hab ich zu Führern erkoren.
174 Herra, minä ikävöitsen sinun autuuttas, ja halajan sinun lakias.
Tiefes Sehnen nach deinem Heil erfüllt mich, o Jahwe, / Und dein Gesetz ist meine Lust.
175 Anna minun sieluni elää, että hän sinua kiittäis, ja sinun oikeutes auttakoon minua!
Teile mir Leben zu, damit ich dich lobe! / Und deine Rechte mögen mir helfen.
176 Minä olen eksyvä niinkuin kadotettu lammas, etsi sinun palveliaas; sillä en minä unohda sinun käskyjäs.
Tret ich auf einen Irrweg wie ein verloren Schaf, / Dann suche du deinen Knecht; denn deine Gebote vergesse ich nicht.
