Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
MAING Kot, me i kin kapikapinga, kom der kotin sapaimokid!
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
Pwe au en me doo sang Kot, o me kin kotaue sara dong ia, re lokelokaia ong ia ki lo likam;
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
Re lokaia sued ong ia wasa karos, o pei ong ia ni so karepa.
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
Ni ai pok ong ir, re kin imwintiti ong ia; a ngai kin poten kapakap.
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
Irail depukki ai me mau me sued, o re kin tata kin ia ni ai pok ong ir.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Kotin kasapwiladang i me doo sang Kot amen, pwen a saunkapung o me palian i, en mi ni pali maun a.
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Ma a pan pakasau, a pan pakadeikada, o pil a kapakap en kadipala i.
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
A ran akan en malaulaula, o a koa en ko ong amen.
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Na seri kan en sapoupou, o a paud en li odi amen.
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Na seri kan en sansarwaru sili o wia poekipoek, o ren rapaki kan ar manga, doo sang nan moan im arail.
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Me norok moni en pitia sang i a meakaros, o men wai en kulia sang i a dipisou kan.
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
O sota me pan kadek ong i, o sota me pan sauasa na sapoupou kan.
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Kadaudok a en kokoka sang; o mar arail en niki sang nin di kaieu.
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Sapung en sam a ko en sansal mon Ieowa, o dip en in a ender lapwada.
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
Ieowa en kotin masamasan irail ansau karos, o kataman parail en niki sang nin sappa.
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Pweki a sota man kadek, pwe a pakipaki me luet o samama, o me insensued, pwen kamela i.
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
O a inong iong en riala; ari, en lel ong! O a sota insenoki kapai, ari, en doo sang i!
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
A kapwateki me sued dueta a likau, ari, me sued en kolong lole dueta pil o nan kokon akan dueta le.
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Me sued en rasong a likau pup, me a kin likauwiada, o rasong men pirapir me a kin pirapireki.
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
Iduen Ieowa pan kotin pwain ong me palian ia, o me kin lokaia sued duen ngai.
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
A komui, Maing Ieowa ai Kot kotin wiawia ia, pweki mar omui; pwe omui kalangan kasampwal, dore ia la!
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Pwe ngai me luet o samama, o nan mongiong i olar.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
I kin tangwei dueta mota, o i pan kamasak wei dueta mansiek amen.
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
Nä i kat luete kilar kaisesol, o uduk ai tikitikilar;
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
O i wialar men lalaue re’rail; ni ar kilang ia, re kin dueduälok!
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Maing Ieowa, ai Kot, kom kotin dore ia la duen omui kalangan!
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
Pwe ren asa, mepukat tapi sang ni lim omui, me komui Ieowa kotin wiadar mepukat.
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Menda, ma re lalaue, kom kotin kapai ia da. Ma re palian ia, ren namenokala, pwe sapwilim omui ladu en pereperen.
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Re kotin wiai ong ai imwintiti, ren likau kida namenok, o ren puriong nan me sued dueta likau pup.
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
I pan danke Ieowa melel ni au ai, o i pan kapinga i nan pung en me toto.
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
Pwe a kotikot ni pali maun en me samama, pwen dorela i sang ir, me kadeikada i, en kamela.
