Psalmien 109
1 Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
Zborovođi. Psalam. Davidov. Bože, diko moja, nemoj šutjeti!
2 Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
Usta bezbožna i prijevarna na me se otvaraju, govore mi jezikom lažljivim,
3 Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
riječima me mržnje okružuju, bezrazložno me napadaju.
4 Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
Za moju me ljubav oni optužuju, a ja se samo molim.
5 He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
Uzvraćaju mi zlo za dobro, mržnju za ljubav moju.
6 Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
“Digni protiv njega bezbožnika i tužitelj nek' mu stane zdesna!
7 Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Kad mu se bude sudilo, nek' bude osuđen, i molitva mu se za grijeh uzela!
8 Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
Dani njegovi nek' budu malobrojni, njegovu službu nek' dobije drugi!
9 Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
Djeca njegova nek' postanu siročad, a njegova žena udovica!
10 Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Nek' mu djeca budu skitnice, prosjaci, nek' budu bačena iz opustjelih domova!
11 Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Nek' mu lihvar prigrabi sav posjed, tuđinci nek' razgrabe plod muke njegove!
12 Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
Nitko ne imao prema njemu samilosti, nitko se ne smilovao siročadi njegovoj!
13 Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Neka mu se zatre potomstvo, u drugome koljenu neka se utrne ime njegovo!
14 Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Spominjao se Jahve grijeha njegovih, i grijeh njegove majke nek' se ne izbriše:
15 Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
nek budu svagda Jahvi pred očima! Neka se sa zemlje izbriše spomen njihov!”
16 Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Jer se ne spomenu da čini milosrđe, već proganjaše bijedna i uboga i u smrt gonjaše čovjeka srca shrvana.
17 Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
Prokletstvo je ljubio, pa neka ga stigne; blagoslova ne htjede, daleko nek' je od njega!
18 Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Prokletstvom nek' se odjene kao haljinom, neka kao voda uđe u njega i kao ulje u kosti njegove.
19 Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Bilo mu haljinom kojom se pokriva, pojas kojim se svagda paše!
20 Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
Tako nek' plati Jahve tužiteljima mojim koji zlo govore protiv duše moje!
21 Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
A ti, Jahve, Gospode, rad imena svog zauzmi se za me, spasi me jer je dobrostiva ljubav tvoja!
22 Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Jer bijedan sam i ubog, i srce je moje ranjeno u meni.
23 Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
K'o sjena što se naginje ja nestajem, progone me kao skakavca.
24 Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
Od posta mi koljena klecaju i tijelo moje omrša.
25 Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
Ruglom sam njima postao, kimaju glavom kad me vide.
26 Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
Pomozi mi, Jahve, Bože moj, po doborti me svojoj spasi!
27 Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
Nek' upoznaju da je ovo ruka tvoja i da si ti ovo učinio, Jahve!
28 Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Oni nek' proklinju, ti blagoslivljaj; nek' se postide koji se na me podižu, a sluga tvoj nek' se raduje!
29 Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Stidom nek' se odjenu tužitelji moji i sramotom svojom nek' se k'o plaštem pokriju!
30 Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
Slavit ću Jahvu iz svega grla i hvalit' ga u veliku mnoštvu
31 Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.
jer stoji s desne siromahu da mu dušu spasi od sudaca.
